sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ei aina mene ihan suunnitellusti

Viikon puutarhaloman jälkeen saldoa: ei mennyt ihan suunnitellusti (tämäkään). Toisaalta: kauhean tylsää jos asiat menisivät aina kuin Strömsössä.

Tai että viime syksynä ostamasi tulppaanit olisivat niitä joiden kuva oli pussin kyljessä. Mutta kaunis lopputulos tämäkin on kirjavien tulppaanien joukossa.

Kun vihdoin saimme perunapenkin käännettyä ja löytyi vihdoin aikaa perunoiden istutukseen, kävi ilmi ettei idätysperunoista ollut enää juuri mihinkään (muuhun kuin kompostin sisällöksi). Minulle siis tiedossa ituperunoiden shoppailureissu.

Kasvimaan uudistamiseksi on jo suunnitelma, ensi kesänä siirrymme kokonaan lavaviljelyyn. Kun viiden sipulipenkin tekoon (lue: kitkemiseen ja sipuleiden istuttamiseen) menee kahdelta ihmiseltä (minulta ja isältä) kuusi tuntia (vesisateessa!) ja parin viikon kuluttua se näyttää samalta kuin naapurin heinäpelto, ei hommassa ole järkeä. Lavaviljelyssä ei ainakaan kipeytä selkäänsä kitkemisessä yhtä tehokkaasti kuin kyykkimällä tai konttaamalla yhden kaalipenkin takia monta tuntia (viimeisin kitkemis- ja istutusurakka).

Tämä viimeinen lomapäivä piti viettää lähes kokonaan kasvimaalla, mutta kiitos mummokoiran "Söin lietelantaa naapuripellolta ja sitten olikin aika huono olo"-tempauksen, jäi aika kasvimaalla kovin vähäiseksi. Kaalien taimet sain sentään suojaan.


Enkä ehtinyt loman aikana siirtämään vadelmia pois kasvimaalta. Sekin jäi tekemättä. Mutta kompostin vieresen kukkapenkin reunuksista tuli hieno (vaikka vino...)!


Juha päätti muokata uuden liljapenkin reunusta ja kuten aina meillä, homma lähti vähän lapasesta. Siitä tulee aika iso. Niin iso, että kiertää terassin kulman takana olevan "väliaikaisen" perennapenkinkin. Ja kuinka kätevää, kulmauksessa on ihan tyhjä kohta! Siis rikkaruoho- ja myyrävapaa kohta johon voisi istuttaa jotain. Kuten jonkun kivan kärhön... Juha ja isä urakoivat päivän ja välilevyjumppaa on tiedossa vielä.

Nuo kaksi rääpälettä kasvia reunoissa ovat juuri ostettuja valkoisia pikkusydämiä ja vasemmassa kulmassa näkyy riehaantunut humala, jolle etsitään omaa paikkaa jossa voisi levitä rauhassa.

Maaliskuussa Tokmannilta tekemäni löydöt ovat vihdoin istutettuina perennapenkkeihin. Samalla kun istutin Sarah Bernhardin, Karl Rosenfieldin ja Shirley Templen, laskin kaikki perennapenkeissä kasvavat pionit. Onpas niitä kertynytkin. 26 pionia. Koska suurin osa on vasta parin viime vuoden aikana hankittuja, pitää upeaa kukintaa odotella vielä vuosi tai pari. Tai sitäkin kauemmin. Yksi pioni on pohtinut kukintaa jo viisi vuotta, mutta se reppana kasvaakin myyrän juoksuradan päällä ja on jatkuvasti märkä kun on montussa.

Mökkireissulla kävimme Heinolassa Valveen puutarhassa joka myy yksityisille kesäkukkia ja hyötykasvien taimia vain kuukauden ajan touko-kesäkuussa. Valveen puutarha on ehdottomasti pakollinen käyntikohde ja sinne mennään aina pakettiautolla. Mukaan lähti Juhan äidille tomaatti ja kesäkukkia, omalle äidilleni suippopaprika, tomaatti, mansikkaa, kukkia ja kurpitsantaimia ja meille sitten noiden edellisten lisäksi (avomaan)kurkuntaimia, oliiviyrttiä (myös Ullalle), lehtipersiljaa ja tilliä.


Juhan äidin kanssa kävimme paria päivää myöhemmin täällä paikallisessa eli Porkkalan kartanon puutarhamyymälässä. Perennojen hinnat nostattivat kulmakarvoja, mutta hyötykasvien kohdalla hihkaisin ilosta. Isot maissintaimet euron kappale jne. "Saaliina" maissintaimien lisäksi lisää kurkuntaimia (varmuuden vuoksi..), sitruunabasilikaa (aivan ihana!), keräkaalin ja kukkakaalin taimia sekä pinaattia. Ostin myös viittä vaille kukkaa pukkaavat samettikukat kasvimaalle öttiäisten riesaksi ja meidän silmäniloksi. Niitä on siemeninä odottamassa kymmenkunta pussia, mutta nuo isot taimet kukkivat jo siinä vaiheessa kun siemenistä kasvatetut vasta alkavat itää.

Jos tuntuukin että koko ajan on jotain kesken, niin välillä voi huokaista ja katsoa alkukesän väriloistoa. Pihalla, perennapenkissä ja taivaalla.

Banja Luka tulppaanit hehkuvat auringossa


Talon päädyn esikot (kaikki tyhjät kohdat näyttävät missä on myyrien reitti tai kuunlilja kasvamassa).

Kuparin väristä iltaloistoa

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa siltä, että siellä on puuhailtu. Tekeminen onkin kai pääasia ;-) Ihana tuo esikkopeltonne! Loistoidea on kohopenkkikasvimaa. Voi Noppaa, toivottavasti voi jo paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummokoira kerjää jo, eli on ihan OK :) Mutta kyllä säikäytti! Pelkäsin jo että tulee pikalähtö päivystykseen.

      Meidän projekteja tuntuu tulevan aina vain lisää pihalla, kumma juttu :) Kasvimaa on isoin murheenkryyni (sananmukaisesti), muita tehdään kun ehditään ja innostusta riittää.

      Harmittaa kun myyrät ovat tuhonneet esikkopeltoa, ennen se oli aivan täydellinen yhtenäinen kukkamatto. Laitoin kuunliljoja paikkaamaan reikiä, täytynee lisätä niitä tänäkin vuonna...

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Kauniita nuo sini-violetit esikot❤

    VastaaPoista