Pihalla pitäisi ehtiä tehdä kaikki kesään valmistavat työt kylvöineen ja maanmuokkauksineen ja samaan aikaan pitäisi olla repimässä kaiken muun kasvun tukahduttavaa rikkaruohovaltausta.
Puutarhurilla pää veisi moneen paikkaan vaikka yhtä aikaa, mutta kroppa protestoi yht´äkkistä sorakuorman lapiointia ja 400 litran multakasan siirtelyä säkki kerrallaan. Saati että vuorokauden tunnit loppuvat kesken vaikka illat ovatkin ihanan valoisia. Joka paikkaan pitäisi ehtiä ja kaikki tuntuu olevan kesken, kylväminenkin pitäisi aloittaa mutta kun kasvimaa-projekti on vielä aloittamatta... Projekti etenee toivottavasti pian, siitä lisää myöhemmin.
Vastapainona henkiselle ja fyysiselle ahdistukselle kun ei ehdi joka paikkaan, hellii toukokuu puutarhuria valon lisäksi poissaolevilla öttiäisillä. Kesäkuussa näkee multaisesta naamasta että on tullut läiskittyä hyttysiä puutarhatöiden keskellä ja heinäkuussa on puoli kroppaa täynnä patteja paarmojen jäljiltä. Puhumattakaan yhteenotoista mansikoita ja vadelmia syövien kiukkuisten ampiaisten kanssa.
Yhden helpotuksen ja toisaalta lisätyötä toi kaivinkone pihalla, aivan loistava tapa saada puutarhuri onnelliseksi :) Monta kuoppaa ja tasoitusta tuli tehtyä, lisääkin olisi ollut jos olisin paneutunut asiaan paremmin. Tietenkin koneen jo mentyä tajusin pari muutakin juttua jotka olisivat konevoimaa tarvinneet.
Koska liljat ovat ykkössuosikkejani, kaivinkoneen ehkä tärkein tehtävä oli tehdä myyrävapaalle alueelle (lue: kivikovaan soraan terassin viereen) liljoille ja muille sipulikasveille oma penkki. Siinä ei ole myyränkoloja eikä onkaloita lähimaillakaan.
Miltei kaikki valmiina: mullat, lannoitteet, hiekka (kaupan turvemultaan on hyvä sekoittaa hiekkaa, etenkin liljoille), vesi, nurmieste ja tietenkin liljat. Kuvasta puuttuu juuriestekangas.
Kaikki nämä pitäisi saada mahtumaan tuohon kuoppaan. Satakunta liljaa. (Niitä oli 120 kappaletta, laskin istuttaessa). Jos kolmasosakin kukkii niin se riittää :)
Multaa meni 300 litraa, lisäksi ämpärillinen hiekkaa ja puoli ämpärillistä soraa.
Yksi keskeneräisistä projekteista: "Kavennan vähän tuota kukkapenkin reunaa jotta maitokärryillä mahtuisi paremmin kasvimaalle kompostin edestä. Samalla voisin siistiä tätä reunaa. Tai no jaa, voisin tehdä uudet reunukset kokonaan ja ottaa kivet pois sieltä. Ja joo, mullahan on jemmassa sitä puista reunusta. Mutta se pitäisi ensin tervata tai suojata puuöljyllä...." Ja niin projekti kasvaa ja venyy...
Palloesikot eivät ole malttaneet tehdä vartta.
Ensimmäinen tulppaani avasi nuppunsa jo viikko sitten. Ei hajuakaan minkä niminen.
Kirjopikarinliljan nuppukin on kaunis
Keltareunapikarililjakin aukeaa kohta
Helmililja on häikäisevän sininen
Lauantai-illan huumaa taivaalla
Ihania kukkia. Meillä on apuna vain lapio ja kottikärryt, joten vartalossa tuntuu.. Herään joka aamu viideltä selkäkipuun.
VastaaPoistaEi todellakaan tarvitse kuntosalilla käydä, kropassa tuntuu etenkin näin alkukesästä talven jälkeen kaikki mitä on pihassa tehnty. Loppukesästä helpottaa!
PoistaTotta puhut, päivät eivät tunnu riittävän, en ymmärrä miten te työssäkäyvät ehditte! Sitä yrittää priorisoida kun silmäilee isoa määrää mukuloita, sipuleita, juurakoita, ostotaimiruukkuja, omia kylvöpurkkeja... Suurin ongelma on istutuspaikkojen keskeneräisyys, siinä tarvitaan lapiota, kärräämistä ja paljon voimaa! Laitatko muuten juuriestekankaan kuopan pohjalle? Kauniita kukkijoita jo sinulla❤
PoistaLaitan juuriestekankaan kaikkiin uusiin kukkapenkkeihin, samoin kuin myyrien esteeksi rappausverkkoa. Tuohon liljapenkkiin ei onneksi tarvinnut kuin kankaan, myyriä ei ole siinä lähellä (vielä...).
PoistaIstutettavaa on... perennat (ostetut ja esikasvatetut) ja vielä kasvimaallekin pitäisi saada kasvatettavaa...:)
Tähän aikaan vuodesta rikkaruohot ajaa epätoivoon, kun ne ilmestyvät ensimmäisenä ja ihan joka paikassa. Onneks ne loppukesästä häviävät muun kasvillisuuden joukkoon (josta niitä ei huomaa kitkeä, jolloin seuraavana keväänä ne kasvavat entistä innokkaammin).
VastaaPoista