Harry ei ole ainoa jolla on väärä identiteetti

Kesän mittaan "Ei tää sitten ollutkaan SE."-kasveja on paljastunut enemmänkin. Eniten harmittaa hartaasti ja innolla odotettu ensimmäinen sinivaleunikkoni. Se kun ei ollutkaan sinivaleunikko vaan silkkiunikko. Tällä kertaa voin vannoa että siinä siemenpussin kyljessä oli kyllä sinivaleunikon kuva eikä kirkkaanpunainen silkkiunikko. Kauniita ne silkkiunikotkin ovat, mutta sen kerran kun ihan oikeasti mietin värien yhteensopivuutta (ts. sinivaleunikot olisivat olleet noiden sinisten ja lilojen Jackmannien tauskalla) niin ei sitten... Tosin tässä pihassa ei mikään ole värien puolesta suunniteltua kun suunnitelmahan on ollut se että "Tässä on tilaa!".

Harmonisesta ja harkitusta (haha!) värisuunnitelusta (jota ei siis ole) kertonee hyvin tämä kuva. Siinä on sullottu kaikkea mahdollista samaan läjään ja toivottu että kukkii. Kukkiihan ne. Jopa satakunta vuotta vanha humala tekee käpyjä.

 

Salkoruususaldo on ollut tänä kesänä mielenkiintoinen. Siis lisää vääriä identiteettejä. Viime kesänä kerrottuihin salkoruusuihin tuli joku tauti ja ne hävisivät lopulta kokonaan. Ostin syksyllä Kodin Terrasta tarhasalkoruusu "Simplex"in taimia ja ilokseni ne lähtivät keväällä tomeraan kasvuun. Muuten hyvä, mutta yksikään niistä taimista ei näytä Simplexiltä. Jokaisen salkoruusun tyvessä on taimen mukana tullut lappu, joten en ole taimia ostettaessa voinut erehtyäkään niin paljoa.

"Nigra" oli viime vuoden kukkimatta kun erehtyi aloittamaan kasvun lauhana loppiaisena 2014. Sinä talvena pakkaset tulivat vasta tammikuun lopussa ja niitä sitten riitti. Nigra sai  kylmää sen verran että mökötti vuoden. Tänä kesänä niitä onkin tuplasti ja ne kukkivat vanhaan syyshortensiaan tukien niin ettei tarvitse huolehtia niiden kaatumisesta tuulessa.

Tummalle Nigralle saa vastapainoa hurjasti kimalaisia keräävistä herkistä pinkin ja sinililan sävyisistä värimintuista. Kun kaivoin yhden nivaskan niitä ystävälleni annettavaksi, kuului perässäni tasainen pörinä kimalaisten seuratessa väriminttunipun matkaa pois perennapenkistä.

  

 

Herkän pinkin sävyjä on myös tässä tädykkeessä, josta on pakko huhuillla että muistaako kukaan ystävistäni tuoneensa sitä minulle joskus? En myönnä ostaneeni itse, ehkä olen sen joltain saanut. Kaunis ja pitkään kukkiva perenna, jota voisin harkita hankkivani muuallekin.
Löytyihän se nimi ja hankintapaikkakin: Kuvassa on pohjanrantakukka "Blush", hankittu Terolan taimitarhalta.

Lomani loppumisen kunniaksi vihoviimeinen pioniunikko kukki ja vain pari tuntia kuvanoton jälkeen se tiputti kaikki terälehdet.

Loma sujui taas kodin ja mökin väliä sukkuloidessa ja ystäviä tavatessa. Fionan mielestä oli aika rankka viikko ja välillä se otti tirsat keskellä terassia.

Taivas on vihdoin kirkas ja selkeä (liiankin, sillä yölämpötilat lähentelevät jo hallalukemia), nämä pilvikuvat otin heinäkuun puolella.