Lisää vääriä nimiä ja puutarhurin dementiaa

Se turhautumisen tunne. Se tunne kun on kerrankin tallettanut huolellisesti siemenpussit jotta voi nimetä kuvat oikein monen kuukauden kuluttua kukkimisaikaan ja samalla voi selventää itselleen (ja muille) oliko onnistunut ostos vai ei.

Ja tallettaa ne siemenpussit niin huolellisesti, ettei löydä niitä monen kuukauden kuluttua. Mistään.

Kaappien penkominen ei auttanut (täällä remontin keskellä ei löydä kaapeista mitään etsimäänsä, saati siemenpusseja). Puutarhapäiväkirjan päivitys on jäänyt jonnekin toukokuulle, ei toivoakaan että ehtisin sitä kesällä päivittämään. Ja sitten taas sadattelen kadonneita siemenpusseja ja kasvien nimilappuja. Oikea puutarhadementian malliesimerkki.

Kassakuitteja olen säästänyt siksi että niissä on joskus tuotteen nimi, eikä vain "siemenpusseja 5 kpl". Muuten hyvä, mutta olen hävittänyt (ts. tallettanut väärin) niitäkin. Alkukesästä etsin raivoisasti nimiä kukkiville tulppaaneille. Ja niiden nimilistan löysin sitten viime viikolla. Vain kolme kuukautta myöhässä.

Arvaan villisti että tämä voisi olla Carmen. Tai Red Brocade.

Tämä on Mr Majestic, oletan.

Tämän tiedän ja muistan varmasti kun sen siemeniä etsin hartaasti: isosamettikukka Vanilla 

Tämän ostin Tokmannilta maaliskuussa. Päivänhattu Harvest Moon ei kyllä ihan sama mitä pussin kuva ja nimi ovat. Tai sitten minulla ovat jotain geenivirheellisiä versioita. Ne ovat noin 170 cm korkeita eikä terälehdetkään oikein täsmää :)

Lidl:n Lollypop-liljat ovat ihan jees, mutta värit ovat vain väärinpäin mitä pitäisi. Nurinkurin Lollypoppeja? Tai olisikohan "Rosella´s Dream" jota löytyy pihalta muualta. Tosin tuo pinkki on liian voimakas Rosellaan. Eli arvoitukseksi jää.

Näiden silkkiunikoiden piti olla sinivaleunikoita. Todellisia valeunikoita siis.

Onneksi puutarhurilla on välillä onnea matkassa: kun ei itse omaa värisilmää eikä hahmotuskykyä, kasvit tekevät sen puolestaan. Keväällä tyhjensin kellarista daalioiden mukuloita suoraan terassin isoihin ruukkuihin. Samoihin ruukkuihin lykkäsin edellisvuoden gladioluksia, siis ne kaikista isoimmat sipulit jotka olin syksyllä säästänyt. Nyt ruukuissa kukkii valkoisia daalioita ja tumman dramaattisen kauniita gladioluksia. Toisissa ruukuissa on kaksivärisiä daalioita ja valkoisia gladioluksia. Jos olisin yrittänyt itse tehdä vastaavan väriasetelman, ei olisi takuulla onnistunut.

Tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon puuliljojen seurassa

Salkoruusut kukkivat yhä, huolimatta että lehdet ovat jo aivan lakastuneet salkoruusuruosteen takia. Ruoste alkaa olla jo riesa, sitä on jokaisessa tuossa perennapenkissä olevassa salkoruusussa ja kaikki kerrottukukkaiset se tuhosi totaalisesti viime vuonna.

Saatiin-me-jotain-aikaiseksi-tänä-kesänä: maalattu puutarhavaja. Paitsi että minä en osallistunut maalausurakkaan lainkaan, vaan kiitos kuuluu vanhemmilleni ja Juhalle. Hieno siitä tuli. Niin hieno että vieressä oleva huvimaja näyttää nyt ihan nuhjuiselta eli se pitää maalata ja siistiä ensi kesänä... Ja kun saadaan huvimaja maalattua niin tiedossa olisi talon ja autotallin maalaus.

Terassi tänään, auringonpaisteessa ja lämmössä.

Eilisen urakka oli loppujen sipuleiden nosto maasta. Nämä punasipulit ovat niistä penkeistä jotka lannoitin kompostilla. Ne sipulit, joille ei kompostia riittänyt vaan saivat muuta lannoitetta (hevosenlantaa, luomulannoiteseosta) olivat puolet pienempiä.

Terassin kuvaus katkesi kovaääniseen luonnon ilmoitukseen että sadetta olisi tiedossa. Pauke oli hurja, mutta vettä tuli niukalti. Rakeita tuli myös, onneksi suurta tuhoa aiheuttamatta.

Viimeisiä ellei peräti viimeinen iltavalokuva tältä kesältä. Auringon kaari on jo sen verran lyhyt ja matala ettei enää kuvausmahdollisuutta etupihalta ole ennen ensi huhtikuuta.