Sinne meni sipulit ja legenda samettikukista

Meillä on ollut hurjan hyvä sipulisato monena vuonna ja olemme syöneet oman maan sipuleita aina pitkälle kevättalviin asti. Viime kesänä toiseen pitkään sipulilavaan tuli sipulimatoja eli sipulikärpästen toukkia. Toinen lavallinen säästyi niiltä ja saimme ihan kohtuullisen sadon vaikka puolet menetettiinkin.

Tänä vuonna tuho on täydellinen vaikka keväällä tein sipuleille oman lavan, jossa oli uutta multaa ja sipulit oli uitettu tuhkavedessä. Toukat söivät ensin hopeasipulit, sitten punasipulit, sitten keltasipulit ja nyt on syöty toisessa lavassa olleet ryvässipulit. Lavat ovat tyhjää täynnä ja nyt teen hätäkylvöjä jotta saan niihin edes jotain vihreää. Kesää on kuitenkin (toivottavasti) jäljellä vielä pitkään.

Laitoin pikaisen kyselyn Facebookin erääseen ns.järkevään puutarharyhmään (jossa ei ole satamäärin auringonlaskukuvia ja uteluja mikä köynnös tässä on (nokkonen) eikä lastenlasten kuvia) ja sainkin nopeasti hyviä ideoita. Seuraavaksi inventoin varastoni ja kas, sieltähän löytyi vaikka mitä kylvettävää jotta saan vielä jotain syötävää niille lavoille kasvamaan.

Sipulien menetys harmittaa ja huolettaa että millä estän ensi vuonna tuhot tai onko meidän osalta oman maan sipulit menetetty pitkäksi aikaa?

Tänä vuonna tilasin kasvilavoihin mullat samasta paikasta kuin ennenkin (3000 litraa), mutta mullat olivatkin eri toimittajalta. Ensin tuumasin että hienoa, nyt on tasalaatuista hiekkapitoista multaa jossa ei ollut lainkaan rikkaruohoja.

Mutta mitä pidemmälle kesää ollaan menty, sen epäilevämmäksi olen mullan suhteen tullut. Vaikka joka paikassa tolkutetaan että turvepitoinen multa ei ole hyväksi ja hiesupitoinen on, niin tämän kesän perusteella olen eri mieltä. Turvepitoinen multa piti kosteutta paremmin ja vaikka sitä ei oltu erikoisemmin lannoitettu, tuntuu siltä että tuo hiesupitoinen multa ei ole sisältänyt mitään. Olen lannoittanut lavat samalla lailla kuin ennenkin (palanutta hevosenlantaa ja kompostia), mutta kasvu on ollut todella nihkeää, ikäänkuin voimaa ei olisi silti ollut tarpeeksi kasvuun. Hiesupitoinen multa ei pidä vettä ja tämän kesän kuivuus on kostautunut rankasti. Koko ajan ei voi kastella kun on pelko milloin kaivosta loppuu vesti, mutta turvepitoiselle mullalle riitti vähempikin vesimäärä.

Tänä kesänä vahvistui myös että puutarhalehtien ja -nettipalstojen hehkuttama samettikukkien tuholaiskarkoitusteho on ihan silkkaa puppua. Niissäkin lienee lajike-eroja, mutta eipä niistä ole ollut karkottamaan sipulikärpäsiä eikä etenkään kaalikoita. Meillä on lavalla enemmän samettikukkia kuin kaaleja ja kaalit ovat täynnä kaalikoita ja juuri sen näköisiäkin että hyvin on niitä syöty. Lisäksi samettikukat ovat ravintosyöppöjä, niin pieneksi kasviksi niillä on iso juurakko joka syksyllä poisnostaessa vie ison osan mullasta mukanaan. Mutta kauniitahan ne ovat, silmäniloa. Hyötytarkoituksesta en niitä kehuisi.

On kasvimaalla paljon positiivistakin. Paleltuneet avomaankurkun taimet ei haittaa kun Lidl:n siemenistä itäneet kurkut vaikuttavat satoisilta, kesäkurpitsaa pukkaa ja tilliä on vähän joka paikassa. Sananmukaisesti. Sitä on lähes joka lavalla vaikken ole sitä sinne kylvänytkään.

Tyhjää on... samettikukista ei karkottajina ollut mitään hyötyä sipulikärpäsiin.

Sipuli toukkia täynnä.

Samettikukkia ja syötyjä kaaleja. Tiedän että kaalit tokenevat tuosta, lehtikaali etenkin. Loppukesästä tuskailen minne sitä työntäisin kun satoa pukkaa.

Itsekseen levinnyttä (viime kesän siemenistä) tupakkaa (kessua) ja perunaa. Tupakka kerää pölyttäjiä todella runsaasti vaikka kukat ovat hyvin vaatimattomia. Harmittaa että virginialaisen esikasvatus ei onnistunut, sen kukat ovat kauniit ja vaaleanpunaiset ja kasvi on paljon korkeampi kuin kessu eli ns. palturintupakka.

Tillit voivat hyvin kurkkujen ja kesäkurpitsojen kanssa.

Kukkapenkit alkavat olla parhaassa loistossaan. Oi kun se Avointen puutarhojen päivä olisi ollut tulevana viikonloppuna, olisi ollut paljon enemmän nähtävää!

Avointen puutarhojen päivä meillä ja kasvimaaihmettelyä

Viime sunnuntaina heräsin aikaisin, tein viimeisiä trimmeröintejä ja ystäväni kanssa laitettiin mahdollisille vieraille terassille pöytä ja tuolit valmiiksi ja mehua janoisille kannuun. Ystäväni oli vastaanottamassa vieraita ja minä opastaisin pihassa. Minulla ei ollut mitään mielikuvaa millainen päivä tulisi olemaan, paljonko väkeä kävisi (tulisiko edes ketään) ja miten ohjaisin heitä pihalla. Ensimmäiset kävijät tulivat heti tasan kahdeltatoista ja päivä muodostuikin kiireiseksi. Puhuin 4,5 tuntia putkeen tauotta ja vedin pihakierroksen ryhmissä. Kävijöitä oli 45, eikä taukoja ollut lainkaan eli väkeä kävi tasaisena virtana.

Tässä ihmetellään kasvimaalla (kuvat: Ritva Viita)

 Etupihan kukkapenkin esittelyä

Ryhmän kanssa tulossa takapihalta

Kukaan ei ehtinyt istahtaa eikä mehuakaan kulunut, mutta toivottavasti vieraat viihtyivät! Olisi ollut todella mielenkiintoista ja mukavaa ehtiä juttelemaan kävijöiden kanssa enemmän, mutta monella oli kiire jo seuraavaan paikkaan. Puutarhaihmiset ovat niin kivaa porukkaa ja muutaman henkilön kanssa olisi juttua riittänyt ainakin yöhön asti :) Hienoa oli että minäkin sain samalla paljon erinomaisia vinkkejä ja neuvoja. Kiitos kaikille kävijöillemme!

Päivä oli taas todella tuulinen ja monelle taisi tulla vilu avoimella pihallamme. Minusta tuntui illalla kuin naama olisi hiekkapuhallettu, niin navakasti pelloilta tuuli jatkuvasti. Onneksi ei sentään satanut kuten vielä vuorokautta aiemmin.

En ollut ilmoittanut paikallislehteen mitään vaikka Avointen puutarhojen kotiin lähetettyjen materiaalien joukossa oli valmis pohja medialle lähetettäväksi (väärällä päivämäärällä, kellonajalla ja vuodella tosin).  Paikallinen sähköisesti ilmestyvä lehti oli tehnyt meistä "haastattelun" eli kopionut haastattelumaiseksi yleisen esittelyni Avointen puutarhojen nettisivuilta. Erikoista kun olisivat voineet ihan soittaa ja kysyäkin pihasta :)

Ensi vuoden Avointen puutarhojen päivämäärä varmistuu vasta syksyllä. Harkitsen osallistumista jos ajankohta on myöhemmin kuin nyt. Meidän pihamme on parhaimmillaan vasta heinäkuun lopussa tai vielä paremmin elokuussa.

Kasvimaan kuulumisia
Filosofoin tänään rakkaalle siipalleni kasvun ihmeestä tai siis tänä vuonna kasvamattomuuden harmista. Vertasin tilannetta viime vuoteen ja tulin siihen tulokseen että kylmä ja märkä sää on silti ainakin kasvimaalla parempi asia kuin kuuma ja kuiva. Keinokastelu ei koskaan korvaa sateita kastelussa eikä meillä edes riitä vettä niin että voisimme kastella lavat läpikotaisin, muista kasveista puhumattakaan. Lisäksi tänä kesänä tuulet ovat taas olleet suorastaan hysteerisiä ja ovat palelluttaneet kasveja pahemmin kuin halla. Tuulet repivät hallaharsot, katkovat kasveja ja palelluttavat isojakin taimia.

Silti pahin tämän kesän kasvimaamenetys on säästä riippumaton, eli sipulimato. Sato on siis menetetty vaikka laitoin sipulit alkukesästä uuteen lavaan, uuteen multaan ja liuotin ne tuhkavedessä ennen istutusta. Muutama ryvässipuli on eri laatikossa ja ne vaikuttavat hyvältä, mutta yli nelimetrinen iso lava on toukkia täynnä. Istutin sinne sitten samettikukkia ja kylvin porkkanaa ja tilliä. Onpahan edes jotain siellä.

Kaikki avomaankurkun taimet paleltuivat tuulissa kun harsot repeytyivät tai irtosivat kokonaan. Sen  sijaan Lidl:n siemenpussista heitellyt avomaankurkun siemenet ovat nyt tukevia taimia jotka saattavat tehdä satoakin jos kesän loppu on suotuisa. Jostain syystä kesäkurpitsat eivät paleltuneet vaan tuottavat jo satoa vaikka istutin ostotaimet todella myöhään.

Pensaspavut kärsivät pahasti kylmistä tuulista ja pohtivat yhä kukkimista. Toivottavasti aloittavat sen pian jotta saadaan satoakin. Porkkanat ja punajuuret ovat yhä pieniä, mutta en ole niistä huolissani, ne tekevät satoa marraskuuhun asti mikäli aiempiin kokemuksiin on luottamista.

Salaatit ovat itäneet huonosti, mutta kasvuun päästyään ovat ihan hyvän kokoisia. Mutta niin hidasta on itäminen että laitoin siemeniä mansikkalavallekin. Rukola itää hyvin, samoin tilli.

Kaalit ovat samassa laatikossa samettikukkien kanssa. Hieman ovat öttiäisistä kärsineet, mutta vain hieman. Eivätkä etanatkaan ole niiden kimpussa kun kuivuus karsi niiden määrää ja tervattu lavanreunus hoitaa eston lavalle.

Muurahaisia on sen sijaan älytön määrä. Sekä lavoilla, terassilla että kukkapenkeissä. Koskaan aiemmin en muista tuollaista muurahaispesien määrää ja munien määrää kasvien joukossa.

Linnut veivät kaikki kypsät ja puolikypsät mansikat joten laitoin ne harson sisään. Kostoksi harakat ja naakat ja rastaat käyvät nyt kakkimassa harsolle. Mutta saadaan sentään mansikkaa. Tähän myös asioita joita ei tule ajatelleeksi ajoissa: jos istuttaa korianteria mansikoiden viereen niin yllätys yllätys, mansikat maistuvat korianterilta. Ei ole muuten kovin mieltäylentävä makuelämys.

Maissia en tänä vuonna hankkinut lainkaan, onneksi. Ne olisivat jo katkenneet tai ainakin taipuneet pahasti näissä tuulissa. Viime vuonna oli niin kosteaa että tähkät mädäntyivät. Niitäkin hankin varmaan sitten kun kasvihuone valmistuu. En siis kasvihuoneeseen vaan sen viereen tuulensuojaan.

Perunaa laitoin jonkun verran, osan lavalle ja Hankkijalta saadut ilmaisperunat laitoin maahan. Hyvin ovat lähteneet kasvuun, mutta juhannusperunoista oli turha haaveilla. En tiedä kuinka aikaisin ne pitäisi maahan tai lavalle laittaa jotta saataisiin kesäkuun puolella perunaa. Tämänvuotinen ostomulta (syntymäpäivälahjani, 3000 litraa multaa) oli hyvänlaatuista ja hiekkapitoista, mutta silti kasvit nirsoilevat.

Jännä nähdä sitten tulevina kesinä miten kasvimaan viereen rakennettava kesäkeittiö ja kasvihuone vaikuttavat kasvimaallekin, ts. rakennus estää ainakin osan tuulista ja suojaa hivenen kasvimaatakin siten.

Talvivalkosipulit eivät näemmä kasva suurensuuriksi, mutta ovat jo ihan kohtuullisen kokoisia. Varret alkavat näyttää siltä että lomien jälkeen on sadonkorjuu siltä osin. Päädyssä on ruohosipulia ja kahta erilaista persiljaa.

Tilli- ja avomaankurkkulavasta näkyy selvästi mistä kohtaa taimet ovat paleltuneet. Vieressä harsotettu mansikkalava.

Kukkapenkeissä laukka- ja pionikausi meni jo, akileijoistakin on osa jo kukkinut, samoin suurin osa kurjenmiekoista (saksan- ja siperian), mutta ritarinkannukset ovat aloittaneet ja etenkin liljat, nuo minun suurimman ihasteluni kohteet. Tulppaanipäivityskin jäi blogiin tekemättä kun pihatöiden, koirien koulutuksen ja kisaamisen välissä en koneelle ehtinyt. Mutta onpahan syksyksi ja talveksi päivitettävää :)

"Black Out" on selvinnyt myyriltä kuin ihmeen kaupalla, se kasvaa kohdassa jossa vanha verkko on jo painunut maan alle. Luulen silti että sitä ei enää ensi keväänä ole ellen siirrä sitä heti kukinnan jälkeen suojaan.

Luulin ensin että taas olen saanut väärää liljaa eikä tämä ole "Night Rider" koska ensimmäiset kukat olivat terälehdiltään kovin kapeita. Nyt kun lähes kaikki nuput ovat auenneet niin kyllä se on sitä mitä pitääkin. Upea väri, luonnossa lähes huumaavan tumma, ihan epätodellinen. Tämä on viimevuotinen, on talvehtinut ruukussa kellarissa.

Tervetuloa Avointen Puutarhojen päivänä 1.7.

Pihamme näyttää kaikkea muuta kuin siltä mitä kuvittelin kun ilmoitin pihamme Avointen Puutarhojen päivään kevättalvella. Puutarha osaa yllättää, tai siis luonnonvoimat. Viime kesänä kaikki lillui vedessä monta kuukautta putkeen, tänä kesänä kaikki on ihan toisinpäin. Ei käy tylsäksi kun ei ikinä tiedä mitä tuleman pitää!

Lähes 8 viikon kuivuus tappoi osan pensaista ja tuhosi nurmikkoa laajalta alueelta. Juhannuksen sateet toivat hieman helpotusta, mutta jo kuolleille kasveille se ei enää auttanut. Lisää sateita on luvassa juuri ennen tapahtumapäivää, tietenkin :)

Myyrät ovat myös pitäneet huolta kasvien karsimisesta, nostin eilen taas tylpäksi syödyn terijoensalavan maasta. Jo toinen tänä keväänä. Edellisen tilalle on jo hankittu uusi, mutta lisää täytynee investoida. Ja ne istutetaan sitten rappausverkkoon joka suojaa niitä talttahampailta ensimmäisten vuosien ajan.

Myyrille tulikin ongelma kun yksi niiden suosikkipaikoista eli entinen perunamaa (paino sanalla entinen, istutin sinne aikoinaan enemmän siemenperunoita kuin mitä syksyllä nostin ja nekin hampaanjäljillä merkattuina) on tällä hetkellä iso kuoppa.

Yli kahden kuukauden vääntö Hämeenlinnan kaupungin rakennuslautakunnan kanssa selvisi lopulta ja yhdeksän (!) hakemuskierroksen jälkeen saimme rakennusluvan (juu, siis piti hankkia virallinen rakennuslupa) grillikatokselle tänne maaseudulle. Kun lupa vihdoin saatiin, otimme siitä ilon irti ja tuleva grillikatos on siis kunnon kesäkeittiö jonka kylkeen tulee noin seitsemän neliön kokoinen kasvihuone. Mutta nyt siinä on vain iso kuoppa ja vieressä iso kasa hienoa hiekkaa joka paljastaa syyn miksi tontti on yleensä aina niin kuiva. Ja tänä kesänä erittäin kuiva. Maaperä on silkkaa hiekkaa. Ilmankos täällä viljellään paljon perunaa. Ja ilmankos se kuiva maaperä on pöllynnyt pölytornanadoina viime viikkoina tuulen mukana niin, että välillä hampaissa kirskuu hiekka sisälläkin.

Myyrät purkavat reittitukkeumaturhaumaansa kasvimaalla ja punkevat lavojen alle. Sisälle lavoihin ne eivät onneksi pääse.

Samalla kuin kaivinkone kauhaisi pohjat kesäkeittiölle, se vei puolet kasvimaan viereisestä kukkapenkistä. Ja sille lopullekin penkille pitäisi etsiä uusi sijoituspaikka. Hätäratkaisu löydettiin, mutta ymmärrettävästi kasvit eivät kiitä kesken kasvukauden äkillistä siirtoa. Toisaalta kyseinen nykyinen puolikas kukkapenkki oli myyrien suosikkipaikka joten siitä olisi pitänyt luopua jossain vaiheessa kuitenkin. Nyt vaan tuli tehtyä se aika pikaisesti.

Pionit lopettelevat kukintaansa ja muut heinäkuussa normaalisti kukkivat pohtivat ollako elossa vai ei ja jos ovat, niin aika matalia ovat. Ritarinkannuksiin voi onneksi luottaa, ne kestävät myyrien onkaloiden päällä kasvua ja komistuvat vuosi vuodelta. Toivottavasti ne ehtivät edes osittain kukkaan sunnuntaihin mennessä. Kukkakuvia ja hieman kasvimaankin kuulumisia löytyy instagramista @mustavalkoistenkoti

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta toivon että täällä olisi vieraille mielenkiintoista nähtävää ja kyseltävää ja toivottavasti mahdollisimman moni tulisi käymään. Mikäli sääennustuksiin on luottamista, ei ainakaan ole liian kuuma päivä tiedossa :)

Maura ja Tara esittelevät kuivunutta takapihan nurmikkoa

Vähemmän karuja näkymiäkin on, kuten tämä toinen etupihan perennapenkki.

Kuunliljoja on 26 erilaista.

Ja kas, sinne lähti puolet kukkapenkistä ja koko entinen perunamaa :)

Tänä kesänä ei vielä päästä kesäkeittiöön grillaamaan ja kasvihuonetta täyttämään, mutta ensi kesänä sitten.

Hilppasen hiekkaa. Talon pääty näyttää tämän kesän ajan tältä.

Vihdoinkin toukokuu!

Kevät tuli vauhdilla. Vielä huhtikuun puolivälissä meillä oli hanget korkeat nietokset ja viikkoa myöhemmin haravoin kukkapenkkejä. Nyt kaikki kasvaa niin että miltei kohina kuuluu.
Keisarinpikarililja ponnisti kukkapenkistä 21.4. ja tätä kirjoittaessani se on jo nuppuja kasvattamassa.

Lumien lähtiessä alkoi jokakeväinen myyrätuhoanalyysi. Aluksi näytti siltä että aika vähällä olimme päässeet, mutta viimeistenkin lumien sulaessa selvisi että ainakin kasvimaalla on penkit käännetty jo valmiiksi. Onneksi suurin osa kasvimaasta on lavoilla ja luultavasti myyrien talvipesät ovat olleet kasvilavojen alla (15 kekoa pelkästään valkosipulilavan ympärillä).

Kasvimaalta metsänreunaan kulkee myyrien moottoritie, iso tunneli jonka varrelta mustaherukkapensaan juurelta löytyi iso onkalo.

Etupihan nurmiala käännettiin viime kesänä ja siellä ei ollut nyt yhtään kekoa, toisin kuin aikaisempina keväinä. Ehdin jo riemastua että myyrät ovat luovuttaneet, kunnes jalkani upposi pohjetta myöten yhteen koloon ja syksyllä istutettu lähes nelimetrinen terijoensalava näytti oudon vinolta... Se oli jo neljäs tai viides myyrien tuhoama iso salava. Seuraava istutetaan isoon rautahäkkiin, nuo isot taimet eivät ole halpoja hankittavia ja jotain tuulensuojaa olisi saatava pellon ja pihan väliin nopeasti.

Muita myyrätuhoja (kuoppaisen nurmikon, terijoensalavan ja ilmastoitujen kukkapenkkien lisäksi) en ole huomannut. Vielä. Tosin noissakin jo havaituissa on ihan tarpeeksi. Koristeomenapuiden tyvet ovat ilmastoidut ja muutama pensas on epäilyttävän etukenossa, mutta odotan tapahtuuko niissä mitään kasvua ennen kuin nostan verenpainettani. Myyrätuhoista kävin lohduttautumassa ystäväni kanssa Lahden puutarhamessuilla jonne voitin liput Kukkaiselämää-blogin arvonnasta.

Messuilla tein puutarhaostoksia vähän, mutta kaksi akileijantaimea oli pakko ostaa. Molemmat sellaisia joita minulla ei vielä ole. Ja yksi monivuotinen unikontaimi taas, ne kun eivät kelpaa myyrille mutta viihtyvät valitettavan huonosti pihallamme. Terassihortensiat näyttävät olevan tämän kesän muoti-ilmiö, niitä on nyt joka paikassa tyrkyllä. Niin oli messuillakin. Vältin niiden ostamisen (kun ehdin jo kaksi hankkia :) ). Kun kerran Lahdessa oltiin niin ajettiin Kodin Terran kautta (mukaan lähti vain yksi kärhö 5 euroa) ja sitten Plantageniin (valkoista punatähkää taimena, mukulasta en saa sitä kasvamaan). Ja ennen kotimatkaa poikkesimme vielä Lidliin josta saimme ilmaiseksi mustia ämpäreitä jotka olivat sen viikon tulppaaninippu-kampanjan astioina ja joista tulee erinomaisia tomaatinkasvatusämpäreitä kun Juha porasi niihin reiät. Hyvä reissu kaikin tavoin siis!

Lidlissä oli liljojen, daalioiden ja gladiolusten kanssa tarjouksessa huhtikuussa ruukkuja. Ostin viisi rumanruskeaa muoviruukkua ja sen sijaan että olisin ährännyt muovimaalin kanssa ne eriväriseksi kuten aiempina vuosina, kilautin kaverille eli Puutarhaan ja Hellaan ja sain vinkin että spray-maalilla homma hoituu nopeammin, siistimmin ja kestävämmin. Joten rautakauppaan ja Juha hommiin.

Nyt ovat kaikki uudet isot samaa harmaata sävyä kuin on talon ovenpieletkin.

Sisätiloissa alkaakin olla ruukkuruuhkaa ennen kuin uskallan siirtää kaikki ulos.

Kuistille hankittiin viime kesänä kalusteet, joten sinnekään ei mahdu yhtä paljon ruukkuja kuin viime keväänä. Myös toinen kuisti on jo käytössä.

Terassiruukut ja muutama iso (ja painava) ruukku on vielä käyttämättä. Onneksi. Sillä kellarissa on 12 daaliaa vielä talvisäilössä. Ne pitäisi saada sieltä pikapuoliin esikasvatukseen myös.

Talvi oli suotuisa, kellarissa kasvit olivat selvinneet hyvin ja jopa Juhan äidille viime äitienpäiväksi hankittu ruukkuruusu (joka ehti jäätyä umpijäähän ennen kuin joulukuussa nakkasin sen kellariin ja luulin että se oli jo kuollut) selvisi erinomaisesti. Samoin daaliat tuntuvat olevan yhä napakoita ja kellarissa ruukuissa olleet liljat lähtivät jo kasvuun.

Pihalla tulppaanit ovat kasvaneet ilahduttavan runsaina, toisin kuin viime vuonna jolloin suurin osa oli mädäntynyt talven aikana. Nyt saattaa olla hurmaavaa kukintaa luvassa. Pikku sipulikukista kevätkurjenmiekat kukkivat hyvin, keltaista jääkurjenmiekkaa en muistanut viime syksynä hankkia mikä kyllä harmittaa. Lumikelloista ei kukkinut yksikään, ei mikään yllätys. Pitäisi jo viiden kevään kokemuksella tietää etteivät ne viihdy täällä.

Raidallisia krookuksia

 Vaaleanpunainen isokevättähti.

Kevätkurjenmiekka "Katherine Hodgins"

Kevätkurjenmiekka "Harmony"

Onnittelin itseäni että kerrankin laitoin havusuojat oikeaan aikaan sipulikukille ja kärhöille ennen talven tuloa. Jänikset olivat yrittäneet syödä liljoja, mutta yritykseksi se oli jäänyt paksun havukatteen ansiosta. Havuilla suojatuista kärhöistä miltei kaikki ovat jo nyt (!) ilmoittaneet elossaolostaan ja viime syksynä istutetut atsaleat selvisivät niiden ansiosta hienosti talvesta. Jänikset typistivät hankikannon aikaan kaikki hortensiat, mutta atsaleat säästyivät havujen suojassa.

Vappuaatto meni minulta varaston siivoamiseen. Siinä missä Facebook ja puhelimen viestit täyttyivät juhlivien ystävien iloisista vapputervehdyksistä ja karkelokuvista, minä raahasin varaston sisustusta pihalle ja jynssäsin hiirenpissaa hyllyistä. Olin jo suunnitellut pidemmän aikaa projektia joten tiesin mitä tuleman piti, mutta silti sen työn suuruusmäärä yllätti. 

Varastossa on viime talvina mellestäneet hiiret urakalla (joista yksi löytyi syksyllä kalkkipussista ja nyt yksi kukkaruukusta, hengettömänä tietenkin) ja sen mukainen oli varaston hajukin.  Hengityssuojain oli ehdoton ja pesuainetta kului reilusti. Samalla kävin läpi kukkaruukut ja varastossa olleet tavarat. Jätesäkillinen meni roskiin ja jonkin verran varastoon puhtaina vietyjä ruukkuja ja astioita piti pestä uudelleen.

Yllättävän paljon tuon kokoiseen varastoon mahtuu tavaraa, tulipahan huomattua.

Hiiret olivat tehneet pesän mm. varaston kulmaan. Lisää pesiä löytyi kukkaruukuista, katekankaiden välistä, jätesäkkien välistä.. Ensi talvena en säilö siellä linnunsiemeniä, niiden perässä on varmaan ainakin osa hiiristä varastoon tullut.

 

Ihan kohta alkaa se aika jolloin pihalla menee kaikki mahdollinen aika ja sisällä käydään vain nukkumassa ja syömässä. Alkukesä on ehdottomasti vuoden parasta aikaa kun ilma on raikas, valoa riittää, pihassa ja metsässä on hurja määrä vihreän eri sävyjä ja kasvun ihme hämmästyttää joka päivä.

Auringonlaskut ovat olleet taas mykistäviä. Nekin ovat alkukesästä parhaimmillaan. Talven jälkeen eri väreissä leiskuva taivas on todellista väriterapiaa kun muuten on vielä ruskeaa ja paljasta.

Vielä viime kesää - ritarinkannuksia

Koska ulkona näyttää yhä samalta kuin edellisessä päivityksessä (no, lumi on hieman vajonnut, mutta sitä on yhä pohkeisiin asti) eikä mihinkään pihatöihin vielä pääse, on pakko tyytyä yhä selaamaan viime kesän kuvia.

Ensimmäiset ritarinkannukset hankin tänne pihalle keväällä 2013. Tilasin ne Kodin Kukilta (puutarha.com) ja pienenpienet taimet saapuivat 4.4.  kun maassa oli vielä paksu hanki (kuten tänäkin keväänä). Olin hämilläni ja hieman kiukkuinenkin, sillä sain vain kolme kymmenestä nimettömästä "ritarinkannus-mix" -taimesta säilymään siihen asti että sain ne maahan. Ne kolme sitten selvisivätkin hienosti ja ovat levinneet, vaikka onnistuinkin istuttamaan ne myyrien reitin eli miltei tyhjän päälle.

Vuosien varrella olen ostanut lukemattomia ritarinkannuksia, joista vain osa on selvinnyt niille haasteellisessa pihassamme. Mutta ne selviytyneet ovat  vantteroituneet ja kasvaneet pituutta kesä kesältä. Tonttimmehan on ritarinkannuksille epäedullinen niille suotuisasta maaperästä huolimatta, sillä täällä tuulee kovaa ja usein kylmästi pelloilta eikä mitään tukea tai suojaa ole. Loppukesästä etenkin Galahad on pakko tukea vaikka sen varret ovat peukaloani paksumpia. Toisaalta vaikka kaikki jaloritarinkannukset kukkivat pitkään, Galahad oli se jonka kukinta oli ylivoimaisesti pisin. Se luovutti vasta ensimmäisiin rankkoihin halloihin elokuun loppupuolella. Kukinta kesti siis pitkälti toista kuukautta.

Ritarinkannukset ovat valitettavasti etanoiden (ja takuulla myös kotiloiden) suosikkeja. Meillä ei ole kotiloita, mutta ns. peltoetanoita on tullut lisää, luultavasti kosteiden ja koleiden kesien ansiosta. Normaalina kesänä tonttimme on todella kuiva, hiesumaa ja jatkuva tuuli pitävät huolen ettei kesäisin ole ollut märkyys ongelmana. Paitsi viime kesinä. Etanoita olen tappanut niin raivolla että tapoin muutaman Astolatin alun samalla sekä muutaman ihan uuden hankinnan joiden nimen unohdin kun taimetkin tuhoutuivat. Yksi normaali ns. kuiva ja lämmin kesä riittää vähentämään etanapopulaatiota selvästi eivätkä etanat pääse tekemään tuhoa kun taimi on tarpeeksi iso.

Suurin harmitus on ollut ns. kiinanritarinkannuksen suhteen. Sitä minulla oli edellisen talomme pihassa ja sen häikäisevä sähkönsininen väri suorastaan hohti perennapenkistä hämärässäkin. Täällä en ole saanut sitä selviämään millään, en missään kohdassa perennapenkkejä. Se on jaloritarinkannuksia selvästi matalampi ja kestää kuulemma hyvin talvea, mutta ei näemmä meillä.

Viime kesä oli ritarinkannuksille (ja miltei kaikille muillekin kasveille) hankala. Jatkuvat koleat ilmat, tuulet ja lähes jatkuva sade katkoivat varsia ja mädättivät kukkia. Odotan mielenkiinnolla miten ne selvisivät huonon kesän jälkeen talvesta, joka on pituudestaan huolimatta ollut kasveille hyvä: lumi satoi ajoissa ja jäi maahan ja sitä on tullut reippaasti suojaten pahimmilta pakkasilta.

 Niistä kolmesta nimettömästä ritarinkannuksen taimesta neljässä vuodessa kasvaneet.

 

31.7.

Saman ritarinkannuksen kukka läheltä kuvattuna 24.7. Kaunis!

"Blue Bird" 31.7.2017

"Percival" 31.7.

3.8.

"Galahad" ja "Astolat" 7.8.

"Astolat" 5.8., josta näkyy miten kosteus on vaurioittanut kukintaa.

Perennapenkki 11.8.

"Galadad" - kuin ruusu!

 "Galahad" 31.7.

 

"Galahad" 5.8.

Perennapenkkiä 9.8.

 Osa ritarinkannuksista 31.7.

 "Percival" 31.7.