Tulisipa jo toukokuu!

Aurinko paistaa ja sormet syyhyävät pihatöihin, mutta kasvimaalla näyttää vielä tältä:

Jänikset ja rusakot ovat pysyneet kiitettävästi pois pihalta tähän viikkoon asti, mutta sitten alkoivat tuhot. Hankikanto, runsas lumi ja siten liian matalat verkot hortensioiden ympärillä ovat taanneet talttahampaille ateriat. Kaikista hortensioista on syöty viime vuoden kasvu, vain lumen alla olevat osat ovat tallessa verkon sisällä. Suutuspäissäni lisäsin kompostiverkon vielä niiden hortensioiden ympärille joilla oli jäljellä lumen alta näkyvää kasvustoa ja kylvin reteästi kanankakkaa ja koirankarvoja (kevät, karvanlähtöaika..) kaikkien hortensioiden ja niiden pensaiden ympärille joissa oli käyty. Haistakoot tuholaiset kakka, sananmukaisesti.

Tänään huomasin että joku yritteliäs oli kaivanut valtaisan montun yhden atsalean juurelle, onneksi turhaan. Niiden ympärillä on verkkoa ja sen päällä valtaisa havukerros ja lunta, joten urakka oli pupulle turha. Etenkin kun hutkautin kanankakka-karvakeon siihenkin.

Luminen talvi hieman huolestutti kellarin suhteen kun edellisinä vuosina kosteus on ollut siellä iso ongelma. Kävin tutkimassa tilanteen ja helpotuksekseni se pieni ja halpa kosteudenkerääjä on toiminut todella hyvin, hometta ei näy ja daalioiden juurakot tuntuvat napakoilta.

Vaikka talvi on ollut taas mielenkiintoinen (lähes kolmenkympin pakkasista suojakeleihin parissa viikossa ja takaisin pakkasiin), on sentään ollut paksu lumikerros kasvien suojana. Ja on yhä, tulevalle viikolle on taas ennustettu lisää lunta ja kovia yöpakkasia.

Kävin lievittämässä kevään odotuksen tuskaa Hankkijalla, josta mukaan tarttui minulle ihan uusia liljatuttavuuksia. Laitoin ne jo esikasvatukseen (samaan aikaan kuin viime vuonna tein), mutta valitettavasti sipulit olivat niin huonoja että tuskin on toivoa kukinnasta, jos edes kasvusta lainkaan. Vain yksi (!) sipuli oli reteästi elossa, muut olivat homeessa tai muuten huonon oloisia. Iso pettymys.

Käväisin Tokmannillakin, siellä oli rutikuivia nimettömiä daalioita ja yksittäispakattuja kalliita kuivia liljoja. Ei kiitos. Kuulemma lisää kuitenkin tulossa lähiaikoina.

Kunhan huhtikuu tulisi (ja sitten se toukokuu ja kesä!) niin saisin Puutarha Janssonilta ja Pölkinvuoren kasvimaailmasta ja Kodin Kukista tilaamani liljat, daaliat, gladiolukset ja perennantaimet.. Odottavan aika on niin pitkä!

Näitä värejä ja valoa odotellessa...

Etualalla jättilaukka "Mount Everest" ja särkynyt sydän 25.6.

 Jaloakileija "Nora Barlow" 25.6.

Se perinteinen päivänkakkara (joka lisääntyy perennapenkissä riesaksi asti) ja pioni "Nymphe" 11.7.

Kuunliljapenkki 8.7.

 Jalopähkämöä ja pioni "Sarah Bernhardt" 20.7.

Harjaneilikoita ja palavaa rakkautta 26.7.

Kaalilaatikko eli kaaleja lavakasvatuksessa (punakaalia, lehtikaalia ja valkokaalia), oikealla tupakkaa ja pienikukkaisia samettikukkia ja taustalla perunaa 1.8.

Kuunliljan kukintoa 7.8.2017

Virginiantädykkeitä ja unikoiden siemenkotia 9.8.

Kohta on aika taas hankkia näitä(kin).. Gladioluksia siis

Ensimmäiset gladiolukset ovat tulleet jo kauppoihin, osa kuulemma jo tammikuussa (!), samaan aikaan daalioiden ja liljojen kanssa. Vaikka vannon joka vuosi että kellarissa talvehtineet edelliskesän gladiolukset saavat riittää enkä uusia hanki, niin joka kevät minulle käy vanhanaikaisesti (niin kuin monen muunkin vannomani asian kanssa) että huomaan tyrkkiväni uusi gladioluksia minne vaan saan mahtumaan.. Maahan en enää niitä laita, viime kesät ovat olleet niin viileitä etteivät ne ehdi esikasvatuksesta huolimatta kukkia tai ehkä ehtivät avaamaan vain pari nuppua. Olen myös huomannut että gladiolukset eivät pidä siirtämisestä, joten ruukuissa esikasvetetut pitää siirtää mieluiten ruukun kera maahan. Osan olen tyrkkinyt terassin ruukkuihin suoraan, esikasvattamatta. Ne kukkivat syys-lokakuussa, mutta ehtivät sentään lämpimällä terassilla kukkia. 

Suureksi harmikseni viime kesän kylmyys verotti rankasti myös gladiolusten kukintaa. Kokonaan kukkimatta jättivät mm. hurmaavat  Velvet eyes, Kirov ja ennen kaikkea ihana "kihara" Frizzled Coral Lace. Valitettavasti niiden sipulit olivat niin pieniä ettei niitä kannattanut talvehdittaa kellarissa. Sinne pääsevät vain isot hyväkuntoiset sipulit joissa on voimaa vielä seuraavan kesän kukintaankin.

Loka-marraskuussa ennen "kunnon" pakkasia teen karsinnan sipuleissa kunhan olen ensin kuivattanut varret. Kellarin tila on niin rajattu etten haaskaa aikaa ja vaivaa vain kokeillakseni jospa joku sipuli voimistuisi seuraavana kesänä. Viime kesänä poisheitettyjä sipuleita oli ennätysmäärä, vain osa pääsi kellariin. Toisaalta: nyt voin ostaa hyvällä omallatunnolla uusia :)

                                                 Kaunis ja nimetön. Kuva on otettu 25.7.2017

Herkän vaalea lila nimetön gladiolus. Kuva on otettu 31.7.

"Safari" 27.8.

"Stereo" 28.8.

"Passos" oli upea: aloitti aikaisin ja kukki pitkään ja runsaasti. Kuva on otettu 2.9.

"Passos" 24.9.

Tämä on niin tuttu, mutten saa päähäni (enkä löydä muistiinpanoista)  mikä se on. Kuva on otettu 10.9.

"Fidelio" 24.9.

"Nori" 2.10.

"Tradehorn" hehkuu 23.9. otetussa kuvassa.

"Fiorentina" 2.10.

 "Buggy" 6.10.

"Wine and Roses" 15.10.

 

Paljon oli vielä kukintaa 18.10., mutta sen jälkeen tuli niin napakat yöpakkaset että ruukut meinasivat jäätyä. Tuli kiire varsien kuivatukselle sen jälkeen kun ruukut oli tyhjennetty, osan leikkasin tyynesti ja laitoin kellariin ilman että varsi oli kunnolla kuivanut. Suurin osa meni kompostiin.

Nämä 18.10. kuvatut pinkit gladiolukset muistuttavat toisiaan, mutta ovat eri lajiketta. Kummastakaan ei löydy merkintää mitä ne ovat, eli joko pussissa on ollut jotain muuta kuin olen ostanut tai sitten ainakin toinen on useamman vuoden vanha ja keväällä kellarista suoraan maahan lykätty. Mitään mielikuvaa noiden hankinnasta ei ole.

Uusien hankintasuunnittelua, viime kesän kertausta - daalia-asiaa siis

Viimeiset daaliat sulloin kellariin (sananmukaisesti, kts. kuvat) lokakuussa, marraskuussa vannoin että yhtään uutta daaliaa en ensi kesäksi osta ja joulukuussa mietin jo mitä uusia daalioita hankkisin... Tammikuussa alkoi puutarhamyymälöiden ja nettikauppojen sivujen selaaminen ja nyt helmikuussa olen tekemässä tilauksia silmät kiiluen.. Tämä on ihan jokavuotinen rytmi, syksyn tympäännyksestä kevään "Oi kun ihanaa!"-tilausfanaattisuuteen.

Harmikseni moni toissakesänä hurmannut daalia ei kukkinut lainkaan viime kesänä, vaikka talvehtiminen onnistui kellarissa. Kylmän kesän takia ainakin "Life Style" ei ehtinyt tehdä edes kunnon nuppuja ja XXL-daalia "Blue Boy" paleltui kesäkuussa kun hallaöitä riitti juhannukseen asti.

Pienikukkainen, kaunis "Mary Evelyn" oli taas ensimmäinen kukkija viime kesän daalioista. Kuva on otettu 3.8.

Kuusi vuotta sitten ostamani XXL-daalia "Kelvin Floodlight" oli yllättäen ensimmäisten kukkijoiden joukossa, sekin avasi nuppunsa vasta elokuun puolivälissä. Sen kukat ovat valtavia, pitsalautasen kokoisia niin kuin yksi kokomääre sen kuvailee. Kuva on otettu 20.8.

"Kogane Fubuki" vaihtaa väriä kukinnan aikana, kuva otettu 4.9.

"Procyon" 10.9.

"Akita", daalia, jonka isot kukat ovat erilaisia ja jonka kukinta kestää kauan. Olen ostanut sen puutarhamessuilta toissavuonna, on niitä harvoja onnistuneita messuostoksia. Kuva on otettu 17.9.

...ja 23.9.

"Akita" 27.9.

"Duet" 20.8.

"Rocco" 12.9.

Neitoperhonen ja nimetön daalia 23.9.

"Le Baron" ja ruostekukkia 24.9.

Nimetön kaksivärinen daalia 28.8. (tämän piti olla valko-oranssi "Color spectacle"...)

Nimetön punavalkoinen daalia 4.9. Ei ole sama kuin ylläoleva.

Yllätysdaalia, en tietääkseni ole tällaista ostanut. Kukka oli iso ja avautui myöhään. Kuva on otettu 24.9.

Sama daalia sivusta kuvattuna 24.9.

Myös tämä daalia ihmetytti. Ei ole sama kuin ylempänä oleva, vaikka kukan muoto on samanlainen. Kuva on otettu 17.9.

Nimetön, useamman vuoden vanha kaktusdaalia 24.9.

Upea "Fashion Monger" oli talon suojassa viimeisenä kukkijana. Muutaman nihkeän kukintakesän jälkeen se vihdoin kukki kunnolla: varsi oli toista metriä pitkä ja kukat isommat kuin kämmeneni. Kuva on otettu 17.10.

XXL-daalia "Otto´s Thrill" ei ehtinyt avata nuppujaan kokonaan ennen ensimmäistä pakkasyötä.

Kellarissa on ruuhkaa: perunat ja hyötysäilykkeet ovat ahtaalla daalia- ja gladiolusastioiden puristuksessa. Vasemmalla alatasolla (josta ei ole kuvaa) on liljaruukkuja, tähkäviljan ruukku (jossa myös "Rocco"-pallodaalia) ja soihtulilja(ts. rakettililja)ruukut. Oikealla alatasolla on narsissin sipuleita ruukuissa, terassihortensiat, äitienpäiväruusu ruukussa joka unohtui pakkasiin pihalle ja nostin sen vasta joulukuussa kellariin mutta näyttää olevan elossa, sekä inkaliljan ruukku.

Tuo kirkkaansininen astia on kosteudenkerääjä, aivan huipputuote: tehokas ja halpa! Maksoi 5,90 euroa ja kerää erittäin tehokkaasti kosteutta.

Ensi kesän pohdintaa

Viime yönä satoi lisää lunta ja ilman lämpötila meni pakkaselle. Hyvä niin, kasvit ovat suojassa hangen alla ja kerrankin laitoin havut tarpeeksi myöhään mutta myös tarpeeksi ajoissa joulukuun alussa. Havut suojaavat atsaleoita, talvivalkosipuleita, osaa kärhöistä sekä uusia taimi-istutuksia joita tein loka-marraskuun vaihteessa. Aikoinaan laitoin ne liian aikaisin tai havahduin vasta napakoiden pakkasten jo tultua.

Pyörin tänään pihalla lievästi sanoen turhautuneena kun siellä ei ole mitään tekemistä. Koirien kanssa vietiin syötävää linnuille jokapäiväiseen tapaan, mutta siihen se sitten jäinkin. Keväällä on sitten todella kiire kun kasvukausi alkaa ja routa sulaa.

Ensi kesästä on tulossa kiireinen senkin takia että ajattelin ilmoittautua Avoimet puutarhat-päivään 1.7. On mielenkiintoista nähdä tuleeko tänne väkeä ja jos tulee, niin minkä verran. Kun siitä selvitään niin vuorossa on pihan valmistelu hääjuhlaamme varten. Samaan kiireeseen sitten kummankin nuoremman koiran kisat palveluskoira- ja tottelevaisuuspuolella ja parit näyttelytkin. Niin, ja mökilläkin on kaikenlaista projektia ensi kesänä... Se on tosin puutarhajutuista vapaa paikka, muuta puuhaa siellä on yllin kyllin.

Vaikka olen ollut aikaisemmin sitä mieltä etten tarvitse kasvihuonetta, ovat viimeiset kolme kylmää kesää saaneet minut toisiin aatoksiin. Kun 80 % tomaateista jäi raakileiksi ja ne loput eivät ehtineet edes kukkia, oli mielenmuutos selvä. Juhalla on suunnitelmissa tehdä talon päätyyn entisen perunapellon kohtaan grillikatos (lue: rakennus seinineen ja entisen talomme isoine ikkunoineen) ja siihen samaan kasvihuone, johon tulisi kaksi pitkää lavaa. Kylmillä säillä alku- ja loppukesästä kasvihuoneeseen saataisiin lämpöä grillissä avotulta pitämällä ja kasteluvesi kerättäisiin sadevesistä talon rännien kautta säiliöön. Projektia siis riittää..

Mitä mieltä olette siitä Avointen puutarhojen päivästä, onko kellään kokemuksia? Miten tulisi varautua ja paljonko kävijöitä on ollut? Jos ehdin, saattaisin laittaa myyntiin perennojen taimia kun meillä ei (onneksi) ole kotiloita (eikä toivottavasti tulekaan).

Tuo 1.7. on meidän pihan kannalta aika aikaisin, etenkin jos kesä on yhtä kolea kuin edelliset. Pionit ovat vasta nupulla silloin, tulppaanit jo lopettaneet ja liljoistakin kukkivat varmaan vain osa tarhasarjaliljoista ja ruukuissa olevat. Toivotaan siis lämmintä alkukesää jotta saadaan jotain nähtävääkin.

Pioneja (Sarah Bernhardt), jaloakileijoja ja punaista tähtiputkea 11.7.

Pioneita ja koreankärsämöä 14.7.

Kaksi uutta kasvilavaa rakenteilla 29.5. (tulevana kesänä tehdään taas kaksi lisää)

Päivänliljoja 2.7.

Talon päädyn kuunliljapenkki 11.7.

Etupihan perennapenkki, pionit kukassa 13.7.

Vaaleanpunaista palavaa rakkautta, yksivuotista unikkoa (Danish Flag) ja virginiantädykettä 26.7.

Kasvilavoja 28.7.

Terassin pääty 28.7., jalopähkämöt kukkivat todella myöhään edelliskesiin verrattuna.

Ritarinkannukset aloittelevat kukintaa 1.8.

Tara ja Fiona etupihan toisen ison perennapenkin edessä 2.8.

Etupihaa 5.8.

Takapihaa koirineen 13.8. (metsänrajaa oli siirretty ja karsittu pari kuukautta aiemmin, siellä on rhodo-hortensia-atsalea-alue). Edessä purppuraheisinangervo "Diabolo"