Parasta aikaa

Valo. Aurinko. Lämpö. Loma. Vihreys. Rehevyys. Kasvun ihme. Kesä!

Muutama sadepäivä (juu, meillä satoi vain satunnaisesti vaikka lähialueilla oli pienimuotoisia tulvia) ja lämpö ovat riehaannuttaneet kasvit täysin. Jottei puutarhurin elämä olisi liian tylsää, on taas tiedossa "Arvotaan seuraavat kuolevat/kasvamattomat/hävinneet kasvit"-ruletti. Siihen kuuluvat mm. pinaatit (viime vuonna niitä tuli sananmukaisesti kassikaupalla, tänä vuonna ei ole itänyt vielä yksikään), basilika (viime vuonna vyöryivät kasvulavalta ulos, tänä vuonna kököttää kaksi pikkurillin kokoista alkua jo viidettä viikkoa kasvulavassa), punajuuret (viime vuosina niitä on riittänyt jaettavaksi asti, tänä vuonna ne erottaa ehkä rikkaruohoista kasvimaalla - tai sitten ei) ja perennoista kärhöt, joista osaan on iskenyt ns. lakastumistauti. Hyvin lähteneen kasvun jälkeen ne vain nuutuivat pois. Onneksi niitä on vain muutama ja tiedän edellisvuosista että ensi kesänä tilanne voi olla toinen eikä kasvi kuole kokonaan.

Yllätysrulettiin kuuluvat fenkolit (en kylvänyt onneksi koko Puutarha ja Hellan Ullalta saamaani siemenpussillista koska meillä on nyt kasvamassa lavallinen fenkolia), sipulit (no jaa, eivät yllättäneet. Kasvavat joka vuosi yhtä hyvin), rucola (en tiennytkään että se kasvaa puolimetriseksi ja kukkii kauniisti - ja valloittaa koko kasvilavan), sekä se salaatti, joka ensin jurotti ja sitten riehantui.

Tuosta on jo otettu salaattia syötäväksi joka päivä.. .. Taustalla rehevöitynyttä rucolaa.

 

Perennoista iloisia yllätyksiä tuottavat pionit (viisi vuotta sitten istutettu kukkii ensimmäisen kerran, samoin Tokmannilta pienenä juurakkona maaliskuussa ostettu Sarah Bernhardt), ukonhattu (joka ei ole viihtynyt täällä millään ja nyt uhkaa tukahduttaa naapurikasvit perennapenkissä) sekä leimut (jotka uskollisesti ja sitkeästi kasvavat, vaikka myyrät kääntävät ne juurineen päivineen ympäri talveksi).

Jottei totuus unohtuisi ("Siis MIHIN mä nämä tungen?!"), ostin pari pionia lisää. Kun halvalla sai. Isot taimet kahdella eurolla, pakkohan ne oli ostaa. Kai kuudes Sarah Bernhardt ja kolmas Shirley Temple, mutta niitä ei voi koskaan olla liikaa. Vai voiko? Saman kysymyksen esitän itselleni kuunliljojen suhteen, ostin niitäkin pari. Kun ei minulla muistaakseni ollut juuri NIITÄ lajikkeita. Ehkä.

Kruunuvuokot kukkivat ruukuissa. Kerrottuina ja yksinkertaisina. Tai sitten siltä väliltä.

Pörheän suloista, sulkaneilikka

Viime syksynä ystävältä saatu vanhempi rhodo kukkii

Tämä laukan nimeä ei pikaisesti kannata lausua tai tulee yskä: ostrowskianum

Kurjenpolvi. Epäilen että maatiaisversio kun on hankkimatta perennapenkkiin ilmestynyt ja leviää hanakasti.

Jaloritarinkannus availee helteessä nuppujaan

Perunlilja eli inkalilja vietti talven kellarissa ja näytti keväällä kovin kuolleelta. Hyvin virkosi.

  Valkoinen särkynyt sydän

Karhunvatukka kukkii. Sen kaverit siirsin kasvimaalta tontin toiselle laidalle, tätä en henno kun se kukkii kauniisti eikä leviä holtittomasti.

Punainen isotähtiputki kukkii täysillä, mutta sen vaaleanpunainen sukulainen ei.

Keltapäivänliljat hehkuvat

Talon päädyn kurjenmiekkoja, kuunliljoja ja särkyneitä sydämiä

Pilvien välissä kirkas taivas

Iltavaloshow tältä päivältä