Tämän vuoden viimeiset istutukset?

Viime viikonloppuna talvi teki koeiskun Hämeeseenkin, mutta luovutti parin lumisen ja -10 C pakkasyön jälkeen. Maisema muuttui kertasateella valoisaksi ja täysikuun valossa kimmeltäväksi, kunnes palattiin taas sateeseen ja pimeään.

Sade ei kyllä haittaa luonnon puolesta, maa on yhä yllättävän kuiva. Huomasin sen eilen kun istutin Agrimarketin jakamat ilmaiset kukkasipulit (kaksi kassillista, hieman yli 600 sipulia) maahan. Vain pinnalta oli maa kunnolla kostea, mutta kun rouhaisin lapiolla syvemmältä (lue: kaivoin myyrien onkaloita auki ja viljelin niihin narsisseja ja tupakantumppeja), ei nyt sentään maa pöllynnyt, mutta ei se märkä ollut.

Ilmastonmuutoksesta pitäisi olla oikeasti huolissaan, sillä tuskin on normaalia nostaa syöntikelpoista perunaa marraskuun lopussa. Osa oli myyrien jäljiltä hampaanjälkiä täynnä, osa oli paleltunut ja osa muuten huonoja, mutta oli siellä reilusti syöntikelpoisiakin. Koirille olen nostanut porkkanaa kasvimaalta, ovat napakoita ja näemmä maukkaitakin kun mummokoira ja Fiona rouskuttavat niitä tyytyväisenä.

Kukkapenkeissä mellastavat myyrät ja etanat, jälkimmäisiin tehoaa etikkasuihke hyvin, mutta myyriä ei hengiltä saa. Jokseenkin verenpainetta nostattavaa kun töistä tullessa pihalla vipeltää myyrä suunnilleen minua morjestaen. Myyriä on niin paljon että niitä näkee keskellä päivää touhuamassa kukkapenkeissä tai juoksemassa talon läheisyydessä.

Agrimarketin jakamissa kukkasipuleissa oli mukana myös napolinlaukkaa, ihan uusi tuttavuus minulle. Niitä sipuleita oli toista sataa, joten lykkäsin niitä narsissien, hyasinttien ja muiden laukkojen kanssa myyrien kulkureiteille. Muut kukkasipulit laitoin turvallisimmille paikoille.

Rautia myi pari viikkoa sitten loput pensaat ja puut erittäin edullisesti, harmitti kun puut olivat kuitenkin jo pistetty palasiksi ja kompostiin. Euron pensaita oli vielä jäljellä, joten mukaan lähti perunapenkkiin valeeseen kevättä odottamaan kaksi purppuraheisiangervo "Diablo"a, kaksi loistojasmike "Tähtisilmä"ä, yksi iso lumipalloheisi "Pohjanneito" ja yksi marjatuomipihlaja. Kaupan päälle sain kasan köynnöksiä, jotka saattavat olla yksivuotisia eli kompostikamaa (ei tietoa mitä ne ovat) ja kaksi päivänlilja "Stella D´Oro"a.

Nyt on koko talvi aikaa miettiä mikä on pensaiden lopullinen sijoitus pihalla, jahka ne selviävät talvesta perunamaalla. Luulen että jos ne selviävät, on keväällä tiedossa taas dominopalikka-ilmiö: "Kun mä siirrän tän tuohon, niin toi siirtyy tonne ja sit se siirretään... ööö.... jonnekin?".

Koska mikään ei ole pysyvää paitsi muutos, päätin että luovumme perunamaasta ja sen tilalle (sitten joskus) tulee grillikatos. Tai pelkkä nurmikko. Masokismillakin on rajansa, aika ja voimat eivät riitä kaikkeen. Kun varsinaista kasvimaatakin on miltei 300 neliötä, niin sinne mahtuu perunaa sen verran kun kesällä tarvitsemme. Vastapäätä taloa on perunapeltoja hehtaarikaupalla joiden viljelijöiltä voimme ostaa sananmukaisesti perunaa suoraan maasta.

Ruukut on pesty (olipas ikävä huomata että jättikokoisten törkykalliiden valkoisten ulkoruukkujen valkoisuus on sananmukaisesti rapistuvaa...), kaikki mahdollinen istutettu (toivottavasti? ehkä?), tavarat siirretty pestyinä ulkovarastoon, perennat on leikattu alas ja olen jopa kitkenyt viime aikoina kukkapenkkejä. Nyt voisi tulla talvi.

Esikko pohtii kukkimista.

Pioni on sitä mieltä että nyt on kevät.

 

 Valkoinen malva oli reilu viikko sitten täynnä nuppuja.

Pieni osa etupihan myyräkasoista ja mustavalkoiset puutarha-apulaiset (lenkiltä tulossa, heijastinliivit päällä kun on hirvenmetsästysaika enkä luota paikalliseen jahtiporukkaan...)

Myyrien kiusaksi etupihan perennapenkeissä on 12 ämpärillistä tulppaaninsipuleita maassa, kuvassa näkyy myös liljoille tehty verkkoviritelmä.

Ilman suojaa ei ole toivoakaan että yksikään tulppaani olisi tallella keväällä.