Päivitys laahaa jäljessä kun puutarhuri on ihan pihalla

Vapaa-aika menee ulkona niin tarkkaan, ettei sisällä käydä kuin syömässä ja (liian vähäiset) yöunet nukkumassa. Ja siinä välissä ulkoilutan koirat ja koulutan niistä nuorimmaista seuraaviin kisoihin.

Edelleen projektit pihalla ovat kesken. Kasvimaalla taitaa jäädä porkkanat tältä vuodelta kokonaan ja pavutkin pääsevät penkkiin aika lailla myöhässä. Sentään suurin osa ostoksista ja saaduista perennoista on maassa, mutta vielä on kaksi pionia, viisi kärhöä ja muutama muu perenna odottamassa vuoroaan.

Kasvimaalla aikaa vie loppujen penkkien perkuu rikkaruohoista joka ei ole ihan helppo urakka. Niitä kun on aivan poskettomasti, kiitos viime kesänä rehottaneen viereisen pellon jota ei käännetty koko kesänä. Puolitoista hehtaaria voikukkaa oman pihan vieressä takaa sen että sitä riittää meillä joka paikassa.

Oman aikansa vie myös etanasota. Kun myyrät ovat hieman rauhoittuneet (jee!), niin etanat ovat sitten tehneet maanpäällisen invaasion perennapenkkeihin. Kasvimaalta ne ovat onneksi toistaiseksi pysyneet poissa. Etanat ovat niitä ihan tavallisia pikkuetanoita, niitä on rutkasti viime syksyn lämpimien ja kosteiden kelien "ansiosta". Tämä kesä sateisine päivineen edestauttaa asiaa myös. Etikka ja tuhka ovat ahkerassa käytössä etanasodassa.

Uusi yllättävä häiriötekijä kasvimaalla olivat isot linnut, siis harakat, naakat ja varikset. Ne repivät ensin istutetut sipulit ja kurkkujen taimet ylös penkeistä, sitten söivät mansikat (jopa raakoina) ja kun laitoimme lepattavat harsot kasvimaalle kasvien suojaksi ja lintuja häiritsemään, ne repivät kaalien suojana olleen verkon sananmukaisesti palasiksi. Sillä seurauksella että kaaliperhosten toukilla on ollut juhlat siitä asti.  Laitoin uudet suojat kaaleille, mutta peli taitaa olla jo aika lailla menetetty. Sen sijaan muut kasvimaan kasvit ovat jääneet harsojen laittamisen jälkeen rauhaan.

Sateiset säät ovat toisaalta olleet iloksi, illat eivät ole kuluneet vettä kasvimaalle kantaessa ja sadevesisäiliön ja kaivon tilanne on ilahduttava. Kurkut ovat vallan riehaantuneet kasvimaalla lavoissa. Hätäpäissäni laitoin niitä kasvamaan siemenistäkin kun kesäkuun alun pakkasyö kirpaisi taimia pahasti. Nyt sekä siemenestä itäneet että ex-kärsineet taimet kasvavat kilpaa yli lavan reunan ja pukkaavat kurkkuja runsaasti. Viime vuonna ne kärsivät kylmistä keleistä ja edellisvuonna tekivät jättimäiset varret ja lehdet, mutta eivät kurkkuja. Nyt niitä on sitten tulossa. Näillä näkymin paljon.

Perennapenkeissä on ruuhkaa. Kylvin runsaasti unikonsiemeniä alkukesästä kun penkeissä oli tyhjää tilaa talven tappamien kasvien kohdalla. No, meillä on nyt runsaasti unikkoja... Toooodella paljon. Vesiheinä yrittää välistä, mutta sen kiusaksi laitoin loppuihin kolokohtiin talven yli kellarissa olleita daalioiden juurakoita. Ne olisi pitänyt esikasvattaa ruukuissa ensin, mutta en ehtinyt. Lykkäsin kuivat juurakot kesäkuussa maahan ja siellä on nyt puolimetriset daaliat kasvamassa vauhdilla.

Pionien kukinnan parhaat hetket jäivät minulta näkemättä kun olimme mökillä lomalla juuri "sen" viikon. Kotiin tultuamme isot kerrotut pionit olivat vielä upeassa kukassa, mutta yksinkertaiset jo lopettaneet. Harmittaa että se jäi näkemättä ja kuvaamatta. Myös "Santa Fe"n kukintaa en nähnyt ja "Duchesse De Nemous" kukki todella nopeasti. Yksikään punaisista pioneista ei kukkinut tänäkään vuonna.

Juha ja isäni kaatoivat metsän reunasta muutaman koivun joiden tilalle laitettiin isoja pensaanjuurakoita. Eikä muuten hajuakaan mitä pensaita (epäilen angervoiksi), saimme ne Juhan vanhemmilta. Metsänreunassa ne saavat kasvaa rauhassa ja tuskin hätkähtävät pihajänistemme maisteluhetkiä. "Ei päivää ilman jänistä pihalla"-ilmiö kun jatkuu yhä.

Talossa sisällä on remontti aivan loppuvaiheessa. Enää viimeistelyjä ja kuistien maalaus niin neljän vuoden urakka olisi sitten siinä. Jottei aika kävisi pitkäksi eikä tulisi remontti/rakennusaiheisia vieroitusoireita, jatkuu projektit mökillä ja kotipihalle Juha suunnittelee sittenkin sitä kasvihuonetta (vaikka vannoin etten sitä tarvitse, mutta nämä viime kesien säät ovat saaneet toisiin aatoksiin) ja kaikkea muuta siihen mukaan... Suunnitteluasteella vielä tämän kesän kuitenkin.
 

Kolme vuotta sitten sain luvan kaivaa lähes satavuotiaan talon pihalta pionin. Juurakko oli niin valtava (juuret käsivarteni paksuiset) etten saanut sitä yhdessä osassa ylös. Se hajosi kolmeen palaseen jotka toin kotiin. Kukintaa oli jo seuraavana vuonna, jolloin selvisi että se oli "Sarah Bernhardt".

Yksi niistä "Sarah"sta avaamassa nuppua

 "Festiva Maxima"

 

 "Bowl of Beauty"

"Shirley Temple"

 

Eikä mitään tietoa mikä tämä on...

"Nymphe"n kukinta jäi näkemättä, tämä yksinkertainen tapaus jäi nimensä puolesta arvoitukseksi. Olen vuosien aikana ostanut tai saanut pioneja, jotka eivät ole (tietenkään) kukkineet ensimmäisinä vuosina ja olen ne unohtanut.

Lisää pinkkiä: viime vuonna akileija "Nora Barlow"ia oli monta ja ne kukkivat runsaasti. Tänä vuonna niitä oli vain yksi, jonka tuuli kaatoi kesken kukinnan.

Punainen tähtiputki, Terolan taimitarhalta muutama vuosi sitten ostettu. Leviää tehokkaasti, mutta ei riesaksi asti. Kukkii pitkään ja kerää pölyttäjiä.

Varjolilja

Särkyneet sydämet rivissä

Jaloakileijat jatkoivat kukintaansa pitkään, osa kukkii jo toista kuukautta! Siis ne, joita tuuli ei ole riepotellut katki.

Vaaleanpunainen palava rakkaus

 

Ensimmäinen kukkiva daalia "Mary Evelyn"
Samaan aikaan hankittu "Fashion Monger" irtisanoi sopimuksen ja kuoli pois.

Tokmannilta maaliskuussa juurakkona ostettu päivänlilja "Moonlight Masquerade" kukki jo, samaan aikaan ostetut muut päivänliljat eivät edes harkitse asiaa.

 

Kasvimaan isot lavat. Neljä pienempää edellisvuotista eivät näy kuvassa. Näitä isoja lavoja tehdään taas ensi vuonna lisää.

Takapihan puolella jalopähkämöt kukkivat kauniisti. Niiden alta ei kasva edes vesiheinä, en ole rajannut nurmikosta tuota aluetta lainkaan.

Iltaruskot ovat olleet taas mykistyttäviä. Valitettavan usein vain nuo upeat iltavalaistukset tietävät huonoa säätä seuraavaksi päiväksi.