Puutarha ja Hellan Ullalle marmatin toukokuussa ettei yksikään "Fashion Monger"-daalioista selvinnyt, ei kellarissa talven olleet eivätkä keväällä mukuloina ostamani. Koska menin laskuissa ja muistissani sekaisin daalioiden kanssa (niitä on parikymmentä, osa vanhoja, osa uusia ostoksia) niin yllätys oli aikamoinen kun kukkapenkissä kukkii nyt topakasti tämä Fashion Monger...
Kultatyräkki viihtyi edellisvuosina niin hyvin, että annoin sitä joka vuosi ystäville tai niille, jotka erehtyivät ilmoittamaan olevansa halukkaita sitä vastaanottamaan. Kun luulin tyräkin viime talven jälkeen sanoneen sopimuksen irti lopullisesti, sain kesäkuussa ystävältäni oman pihamme tyräkin jälkeläisen.
Mutta mitäs sieltä helokin vierestä näkyykään...
Kärhöjä laskin toukokuussa pakkasenviemiksi ensin 14, sitten muutama putkahti esiin kesäkuussa jolloin saldoksi jäi 11. Heinäkuun puolivälissä onnistuin kitkemään yhden kuolemaantuomitun latvan ja toinen ilmoitti elinhalukkuudestaan liljojen keskeltä, joten niiden menetetyksi saldoksi jäi "vain" 9.
Kaksi rhodoa ei lähtenyt nykäisemällä kesäkuussa maasta kuten muut talventappamat ja heinäkuussa niihin ilmestyi uudet lehtien alut aivan tyveen. Rhodotappioksi jäi siis 4.
Yhden täysin mustan ja kovan hortensian tyvestä nousi vetreä alku. Sen sijaan valtaisan myyränkeon vieressä kasvanut hortensia on porskuttanut läpi talven hyvin ja kasvaa tomerasti vaikka takuulla tuuletus toimii juurien lähellä...
Seppelvarvut heräsivät eloon heinäkuun alussa. Nauhuksia löytyi kesäkuun lopussa kaksi, mutta ne ovat etanoiden suosiossa ja kasvavat kovin nihkeästi etanajahdistani huolimatta.
Viime viikolla löysin perennapenkistä kaksi päivänhatun lehteä ja yhden hontelon kukkavarren. Oletan silti että punapäivänhatut ovat menneitä, ne olivat kovin nirsoja jo aiempina vuosina. Tuo selvinnyt kukkavarsi näyttää valkoiselta punapäivänhatulta ("White Swan", oletan).
Valitettavasti ne eniten ihailemani puuliljat, tuoksuköynnöskuusamat, salkoruusut ja valkoinen malva sekä valkoiset särkyneet sydämet näyttävät kadonneen lopullisesti. Osan tilalle olen ostanut uusia, osa jää tältä tontilta pois lopullisesti (valkoiset särkyneet sydämet ja tuoksuköynnöskuusamat). Puutarhurin masokismillakin on rajansa.
Yllätyskukkijoita löytyy myös toisenlaisia. Kuten sellaisia joiden olemassaolosta en tiennyt/en muistanut/en osannut odottaa. Kuten tämä herkänkaunis vaaleanpunainen lilja, jolla on ruskea rajaus terälehdessä. Ei ole Foxtrot eikä Renoir.
Kasvimaalla muutaman avomaankurkun taimien lehtien koosta aiheutui ällistelyä, kunnes tajusin että kas, nehän ovat kesäkurpitsoja. Olen ostanut avomaankurkkujen taimien mukana kesäkurpitsan taimia. Ja vastaavia taimia olen saanut ystäviltäni. Me emme edes syö kesäkurpitsaa kuin sen yhden taimen tuoton verran kesässä.
Naapurit, työkaverit ja meillä kävijät saavat varautua siihen että saavat kesäkurpisaa käsilaukkuunsa tai auton hanskalokeroon ennen kotimatkaa.
Pienikukkaisten samettikukkien joukossa kasvilavalla on tomaatti. Minulla ei ole mitään tietoa miten se siellä kasvaa. Tietääkseni olen istuttanut kaikki tomaattien taimet ruukkuihin ja tuo tomaatti ei edes kuki vielä. Ei siitä satoa saa, mutta kasvakoot kun on mukavan paikan itselleen löytänyt.
Iloinen yllätys oli kaalien selviäminen tuholaisista vaikka harakat tekivät kaikkensa ettei se onnistuisi. Ensin ne repivät kaalien suojaksi laittamani verkon, sen jälkeen harson jonka laitoin verkon tilalle. Otin kaikki suojat pois ja ajattelin että menkööt, putsaan kaalien kasvilaatikon sitten syksyllä. Nyt siellä on tomeria pieniä keräkaalin alkuja ja vieressä rangoiksi syötyjä kukkakaaleja. Punakaali ja keräkaali näyttävät selviävän tuholaisista hyvin, samoin lehtikaali pukkaa uutta tervettä lehteä siihen malliin että jaan sitä jokaiselle meillä kyläilevälle joka ottaa vastaan. Muut kaalit ovat mennyttä, mutta toimivat vieläkin tuholaisten vetonaulana niin että muut jäävät paremmin rauhaan.
Nyt heinäkuun lopussa alkaa pahin puutarhapaniikki hellittää. Kasvimaalla ei ole katteiden ansiosta paljoa kitkettävää, juolavehnä on piilotettu kankaan ja muovin alle ja viimeisessäkin penkissä on kasvua.
Kukat ovat aina paljon helpompia ja nopeampia hoidettavia kuin hyötykasvit, mitä nyt etanajahti ja myyrientorjunta jatkuvat kummassakin koko kasvukauden. Huvimaja on maalattu (viimeisteltävää on vielä) ja mitään uutta rakennusprojektia ei aloiteta tänä vuonna. Ensi keväänä sitten lisää kasvilavoja ja se grillikatos ja kasvihuone ja ja ja...
Viime talvi tuhosi osan kaivon näköesteeksi istutetuista pensaista. Niiden tilalle istutin uusia, mutta näkösuojaksi niistä ei tänä kesänä vielä ole.
Illat pimenevät paljon aikaisemmin kuin kesäkuussa (enää ei näe kastella tai kitkeä puoliltaöin, pahus) ja upeiden iltaruskojen tilalla on ollut iltasumua. Muutamana iltana on sentään ollut upea väriloisto taivaalla.
Kauniita kuvia ja upeat nuo luontokuvat. Paljon tuhoja sai talvi aikaiseksi, mutta kyllä nyt tuhot on jo korjattu. - Mukavaa loppuviikkoa!
VastaaPoistaHerkullisen näköinen keräkaali ja paljon muita ihania löytöjä - kyllä tästä hyvä kesäsaalis saadaan! Heinäkuu alkaa olla jo lopuillaan, sadonkorjuuintoa!
VastaaPoista