Lisää vääriä nimiä ja puutarhurin dementiaa

Se turhautumisen tunne. Se tunne kun on kerrankin tallettanut huolellisesti siemenpussit jotta voi nimetä kuvat oikein monen kuukauden kuluttua kukkimisaikaan ja samalla voi selventää itselleen (ja muille) oliko onnistunut ostos vai ei.

Ja tallettaa ne siemenpussit niin huolellisesti, ettei löydä niitä monen kuukauden kuluttua. Mistään.

Kaappien penkominen ei auttanut (täällä remontin keskellä ei löydä kaapeista mitään etsimäänsä, saati siemenpusseja). Puutarhapäiväkirjan päivitys on jäänyt jonnekin toukokuulle, ei toivoakaan että ehtisin sitä kesällä päivittämään. Ja sitten taas sadattelen kadonneita siemenpusseja ja kasvien nimilappuja. Oikea puutarhadementian malliesimerkki.

Kassakuitteja olen säästänyt siksi että niissä on joskus tuotteen nimi, eikä vain "siemenpusseja 5 kpl". Muuten hyvä, mutta olen hävittänyt (ts. tallettanut väärin) niitäkin. Alkukesästä etsin raivoisasti nimiä kukkiville tulppaaneille. Ja niiden nimilistan löysin sitten viime viikolla. Vain kolme kuukautta myöhässä.

Arvaan villisti että tämä voisi olla Carmen. Tai Red Brocade.

Tämä on Mr Majestic, oletan.

Tämän tiedän ja muistan varmasti kun sen siemeniä etsin hartaasti: isosamettikukka Vanilla 

Tämän ostin Tokmannilta maaliskuussa. Päivänhattu Harvest Moon ei kyllä ihan sama mitä pussin kuva ja nimi ovat. Tai sitten minulla ovat jotain geenivirheellisiä versioita. Ne ovat noin 170 cm korkeita eikä terälehdetkään oikein täsmää :)

Lidl:n Lollypop-liljat ovat ihan jees, mutta värit ovat vain väärinpäin mitä pitäisi. Nurinkurin Lollypoppeja? Tai olisikohan "Rosella´s Dream" jota löytyy pihalta muualta. Tosin tuo pinkki on liian voimakas Rosellaan. Eli arvoitukseksi jää.

Näiden silkkiunikoiden piti olla sinivaleunikoita. Todellisia valeunikoita siis.

Onneksi puutarhurilla on välillä onnea matkassa: kun ei itse omaa värisilmää eikä hahmotuskykyä, kasvit tekevät sen puolestaan. Keväällä tyhjensin kellarista daalioiden mukuloita suoraan terassin isoihin ruukkuihin. Samoihin ruukkuihin lykkäsin edellisvuoden gladioluksia, siis ne kaikista isoimmat sipulit jotka olin syksyllä säästänyt. Nyt ruukuissa kukkii valkoisia daalioita ja tumman dramaattisen kauniita gladioluksia. Toisissa ruukuissa on kaksivärisiä daalioita ja valkoisia gladioluksia. Jos olisin yrittänyt itse tehdä vastaavan väriasetelman, ei olisi takuulla onnistunut.

Tarhaviinikärhö Madame Julia Correvon puuliljojen seurassa

Salkoruusut kukkivat yhä, huolimatta että lehdet ovat jo aivan lakastuneet salkoruusuruosteen takia. Ruoste alkaa olla jo riesa, sitä on jokaisessa tuossa perennapenkissä olevassa salkoruusussa ja kaikki kerrottukukkaiset se tuhosi totaalisesti viime vuonna.

Saatiin-me-jotain-aikaiseksi-tänä-kesänä: maalattu puutarhavaja. Paitsi että minä en osallistunut maalausurakkaan lainkaan, vaan kiitos kuuluu vanhemmilleni ja Juhalle. Hieno siitä tuli. Niin hieno että vieressä oleva huvimaja näyttää nyt ihan nuhjuiselta eli se pitää maalata ja siistiä ensi kesänä... Ja kun saadaan huvimaja maalattua niin tiedossa olisi talon ja autotallin maalaus.

Terassi tänään, auringonpaisteessa ja lämmössä.

Eilisen urakka oli loppujen sipuleiden nosto maasta. Nämä punasipulit ovat niistä penkeistä jotka lannoitin kompostilla. Ne sipulit, joille ei kompostia riittänyt vaan saivat muuta lannoitetta (hevosenlantaa, luomulannoiteseosta) olivat puolet pienempiä.

Terassin kuvaus katkesi kovaääniseen luonnon ilmoitukseen että sadetta olisi tiedossa. Pauke oli hurja, mutta vettä tuli niukalti. Rakeita tuli myös, onneksi suurta tuhoa aiheuttamatta.

Viimeisiä ellei peräti viimeinen iltavalokuva tältä kesältä. Auringon kaari on jo sen verran lyhyt ja matala ettei enää kuvausmahdollisuutta etupihalta ole ennen ensi huhtikuuta.

Harry ei ole ainoa jolla on väärä identiteetti

Kesän mittaan "Ei tää sitten ollutkaan SE."-kasveja on paljastunut enemmänkin. Eniten harmittaa hartaasti ja innolla odotettu ensimmäinen sinivaleunikkoni. Se kun ei ollutkaan sinivaleunikko vaan silkkiunikko. Tällä kertaa voin vannoa että siinä siemenpussin kyljessä oli kyllä sinivaleunikon kuva eikä kirkkaanpunainen silkkiunikko. Kauniita ne silkkiunikotkin ovat, mutta sen kerran kun ihan oikeasti mietin värien yhteensopivuutta (ts. sinivaleunikot olisivat olleet noiden sinisten ja lilojen Jackmannien tauskalla) niin ei sitten... Tosin tässä pihassa ei mikään ole värien puolesta suunniteltua kun suunnitelmahan on ollut se että "Tässä on tilaa!".

Harmonisesta ja harkitusta (haha!) värisuunnitelusta (jota ei siis ole) kertonee hyvin tämä kuva. Siinä on sullottu kaikkea mahdollista samaan läjään ja toivottu että kukkii. Kukkiihan ne. Jopa satakunta vuotta vanha humala tekee käpyjä.

 

Salkoruususaldo on ollut tänä kesänä mielenkiintoinen. Siis lisää vääriä identiteettejä. Viime kesänä kerrottuihin salkoruusuihin tuli joku tauti ja ne hävisivät lopulta kokonaan. Ostin syksyllä Kodin Terrasta tarhasalkoruusu "Simplex"in taimia ja ilokseni ne lähtivät keväällä tomeraan kasvuun. Muuten hyvä, mutta yksikään niistä taimista ei näytä Simplexiltä. Jokaisen salkoruusun tyvessä on taimen mukana tullut lappu, joten en ole taimia ostettaessa voinut erehtyäkään niin paljoa.

"Nigra" oli viime vuoden kukkimatta kun erehtyi aloittamaan kasvun lauhana loppiaisena 2014. Sinä talvena pakkaset tulivat vasta tammikuun lopussa ja niitä sitten riitti. Nigra sai  kylmää sen verran että mökötti vuoden. Tänä kesänä niitä onkin tuplasti ja ne kukkivat vanhaan syyshortensiaan tukien niin ettei tarvitse huolehtia niiden kaatumisesta tuulessa.

Tummalle Nigralle saa vastapainoa hurjasti kimalaisia keräävistä herkistä pinkin ja sinililan sävyisistä värimintuista. Kun kaivoin yhden nivaskan niitä ystävälleni annettavaksi, kuului perässäni tasainen pörinä kimalaisten seuratessa väriminttunipun matkaa pois perennapenkistä.

  

 

Herkän pinkin sävyjä on myös tässä tädykkeessä, josta on pakko huhuillla että muistaako kukaan ystävistäni tuoneensa sitä minulle joskus? En myönnä ostaneeni itse, ehkä olen sen joltain saanut. Kaunis ja pitkään kukkiva perenna, jota voisin harkita hankkivani muuallekin.
Löytyihän se nimi ja hankintapaikkakin: Kuvassa on pohjanrantakukka "Blush", hankittu Terolan taimitarhalta.

Lomani loppumisen kunniaksi vihoviimeinen pioniunikko kukki ja vain pari tuntia kuvanoton jälkeen se tiputti kaikki terälehdet.

Loma sujui taas kodin ja mökin väliä sukkuloidessa ja ystäviä tavatessa. Fionan mielestä oli aika rankka viikko ja välillä se otti tirsat keskellä terassia.

Taivas on vihdoin kirkas ja selkeä (liiankin, sillä yölämpötilat lähentelevät jo hallalukemia), nämä pilvikuvat otin heinäkuun puolella.

Feikki-Harry saa häädön

Harry ei ollutkaan asteri Harry Smith vaikka olikin pari vuotta sitten arvostetusta Terolan Taimitarhasta ostettu. Nimen takia en Harrylle häätöä anna, vaan siksi että Kauppilan syyskuvasto tuli postissa. Vakaa aikomukseni olla tänä vuonna enää törsäämättä  perennoihin karisi nanosekunnissa. Kukkasipuleita ei lasketa, tiedän että moponi keulii  niistä joka tapauksessa. 

Harry  joutuu antamaan tilaa uudelle 'Coral Charm'-pionille ja 'Ice  Cream' sekä  'Dream  Touch'-tulppaaneille. Yhden 'Coral Charm'n ostin vuosi sitten Kauppilasta, mutta eihän se riitä. Puhumattakaan niistä tulppaaneista! 'Dream Touch' oli viime keväänä niin upea että haluan sitä lisää.

Myös vaaleanpunainen väriminttu kokee karsintaa,  aion jakaa sitä ystävilleni koska se ahdistelee liljoja ja peikonpähkinää. Vaalea lila versio on ollut toistaiseksi maltillisempi ja punainen katoaa kokonaan muutaman vuoden välein.

Kummastakaan karsittavasta ei ole nyt kuvaa, pitänee kuvata ne kun vielä ovat karsimatta.

Gladiolus, jolle ei löydy nimeä. Se ei ole yksikään viimevuotisista, eikä vastaa yhdenkään tänä keväänä ostetun sipulipussin kuvaa... Kaunis se kuitenkin on!

Pallerolaukka

Viimeisiä yksivuotisia unikkoja avautumassa

Neljä eriväristä leimua

Vaaleanpunaisella palavalla rakkaudella on jatko-osa

Yksinkertainen ja kerrottu kruunuvuokko

Etupihan perennapenkkiä

Takapihaa

Vielä on iltavaloja

Tämä päivitys oli hankalin ja pisimpään tekemäni blogipäivitys ikinä. Terveisiä Samsungille että teidän tablettinne ei toimi bloggerissa ja lievästi ilmaistuna riepoo ne kuvat jotka tämä kone heitti bittiavaruuteen. Palaan siis turvalliseen, loogiseen ja varmaan pöytäkoneeseen...

Tervetuloa Las Vegas!

Värililjat, nuo kukkamaailman las vegasit (kuten Saaripalstan Saila osuvasti kuvaili) ovat taas täällä. Minulle niiden kukinta on kesän kohokohta, se eniten odotetuin aika. Kierrän joka päivä monta kertaa katsomassa liljoja, ihastelen uusia kukkia, hoputan
puoliavonaisia nuppuja avautumaan, tuoksuttelen huumaavia tuoksuja ja tietenkin tarkistan ettei näy liljakukkoja.

Ruukuissa maalis-huhtikuussa multiin laitetut liljat kukkivat ensimmäisenä, mutta kauan eivät niiden jälkeen odottaneet maahan istutetutkaan. Taas näyttää siltä että ainakin osa liljoista on talven aikana kadonnut, luultavasti sipuli on mädäntynyt tai se ei vain ole ollut elinvoimainen. Kadonneiden tilalle täytyy siis hankkia uusia, mikä miellyttävä tehtävä :)

Tämän paikan ikuinen puutarhurin surku on myyrät, jotka eivät onneksi pääse liljoihin alta käsin hampaiksi koska liljat ovat rappausverkkohäkeissä perennapenkeissä. Mutta myyrät kaivavat isoja onkaloita häkkien alle ja maa vajoaa hiljalleen jättäen liljat monttuihin. Kosteina ja koleina kesinä (=tämä kesä) sipulit kärsivät liiasta kosteudesta ja pahimmassa tapauksessa mätänevät kokonaan. Takapihan uudessa perennapenkissä ne kasvavat terveinä ja tomerina, muualla ovat ruskeavartisia ja terälehdet ovat huonokuntoisia, osa on kuollut jo ennen kukintaa. Sananmukaisesti mädäntynyt pystyyn.

Jos jotain hyvää keräilymaniasta on, niin ainakin se että liljoja riittää vaikka osa niistä ei kukikaan. Tämän kesän Las Vegas alkoi pari viikkoa sitten ja sitä jatkuu aina syyskuun alkuun asti. Aikaa ihasteluun ja tuoksutteluun on siis vielä yli kuukausi. Ihanaa.

 Tätä pitkään ja runsaasti kukkivaa pienikukkaista liljaa minulla on vähän joka paikassa, mutta en muista sen nimeä enkä sitä, mistä olen sen saanut tai hankkinut.

 

 Baja Loreto kukkii takuuvarmasti ja isoin kukin.

Cancun oli ensimmäinen, ostin sen maaliskuun lopussa Kodin Terrasta.

Keltainen, nimetön lilja. Ostettu jostain rautakaupan ale-laarista.

Tämän tukevavartisen, isokukkainen lilja on saatu tuttavalta, se ei välitä liiasta kosteudestakaan. Todella vankka ja elinvoimainen.

 

Pieton

 

Cancun ja Pieton

 

OmaPiha-lehden tämän kevään tilaajalahja, matala Peach Dwar

 

 Nettyn tai Patrician ylpeys, tuntisikohan joku kumpi se on? (Netty's Pride tai Patricia's Pride)

Kermanvärinen isokukkainen lilja, jonka terälehdistä näkyy että se kärsii kosteudesta. Moni sen kaveri mätäni pystyyn vieressä.

 

Puhtaanvalkoinen matalahko lilja. Herkän kaunis.

 

 Dramaattisen tumma: Mapira

Hento pinkki: Foxtrot.

 Hehkeän punainen lilja josta minulla ei mitään mielikuvaa mistä olen tuon ja sen samanväriset kaverit saanut ja milloin.

 

 Viime vuonna Lidl:stä ostettu Red Twin. Se kukki jo ensimmäisenä kesänä, tänä kesänä se vallan riehaantui.

 

Kuin karamelli: Lollypop

Tämän kesän ensimmäinen puulilja joka avasi nuppunsa huumaavan tuoksun kera: Olympic Torch

 Kesän edetessä yli puolenvälin alkavat illan valoilmiötkin haaleta taivaanrannassa. Onneksi niitä vielä näkyy, kuten tämä eilisiltana.